Olet ehkä nähnyt, että julkaisija Thunderful on juuri julkistanut uuden projektin, jonka se auttaa toteuttamaan, ja joka tulee ruotsalaiselta kehittäjältä To The Skylta. Kyseessä on Godbreakers-nimellä tunnettu toimintapainotteinen hack 'n' slash -peli, joka on parhaimmillaan yhteistyömuodossa ja jossa pelaajat metsästävät ja taistelevat voimakkaita pomoja vastaan käyttäen erilaisia kykyjä ja eri tyylisiä hahmoarkkityyppejä. Äsken tehdyn ilmoituksen lisäksi minulla on ollut se kunnia, että olen jo päässyt testaamaan peliä lyhyen demorakennelman muodossa, jonka voit nyt kokea itse Steam-sivuston kautta.
Aluksi on syytä mainita, että tämä demoversio antaa vain perusmaistiaisen kokonaistuotteesta, jonka To The Sky aikoo esitellä myöhemmin. Se sisälsi lyhyen esimaun kerronnasta ja sen taustalla olevasta maailmanrakennuksesta, se tarjosi mahdollisuuden mennä yhteen biomeen ja taistella pientä valikoimaa vihollislajeja vastaan ennen kuin taistellaan yhtä monista mahdollisista pomoista vastaan, kaikki käyttäen paria arkkityyppivaihtoehtoa. Pointtina on se, että demorakennelmasta on helppo tulla pois ja tuntea, että peli on tällä hetkellä hieman yksiulotteinen, ja sen huomasin itsekin 30 minuutin peliajan jälkeen, sillä oli selvää, että kyseessä on pitkälti tuote, jossa on kyse tasolle menemisestä ja sen jälkeen vihollislaumojen lyömisestä ja viiltelystä, eikä pelisykli varsinaisesti jatku paljon pidemmälle. Jätän kuitenkin tämän kohdan tähän, sillä koko peli tarjoaa epäilemättä enemmän mahdollisuuksia laajentaa ja erilaistaa pelattavuutta.
Tarina pyörii pääpiirteissään sen ympärillä, että pelaajasta tulee sankari, jonka tehtävänä on tuhota keinotekoinen älykäs ja rajattoman potentiaalin omaava olento, joka tunnetaan nimellä Monad, taivaallisten olentojen antamien käskyjen mukaisesti. Tämä johtaa tarinaan, jossa matkustat eri biomeissa ja metsästät erilaisia pomoja heikentääksesi ja lopulta tuhotaaksesi Monadin. Tarina on ihan kelvollinen. Siinä on elementtejä, jotka vetävät mukaansa ja saavat sinut esittämään kysymyksiä, kysymyksiä, joissa pohdit, miten maailma on syntynyt. Sen sijaan, että olisi perinteinen kerrontasäie, jota seurata, tätä puretaan käytännössä tietolokikirjojen ja erilaisten koodeksimerkintöjen kautta, jotka tiputtelevat tarinaa, minkä pitäisi riittää innokkaalle fanille, mutta saattaa osoittautua hieman liian huolettomaksi suurelle yleisölle.
Mutta tämä on myös hyvä lähestymistapa, koska Godbreakers on hyvin, hyvin selkeä pelattavuutta painottava rakenne. Heti on selvää, että To The Sky on panostanut valtavasti siihen, että pelimekaniikka on täydellistä ja erittäin hienostunutta. Se näkyy käytännössä, sillä Godbreakers pelaa erittäin sulavasti, ja sen keskeiset luovat valinnat miellyttävät kokeneita hack 'n' slash-faneja. Olipa kyse sitten yksinkertaisesta mutta helposti ketjutettavasta taistelujärjestelmästä, joka on helppo omaksua ja vaikea hallita, tai siitä, että voit perua iskuja ja kykyjä viivaamalla. Nämä pienet elementit osoittavat, että To The Sky ymmärtää, mikä tekee loistavasta taistelusarjasta palkitsevan ja mukaansatempaavan pelattavuuden.
Totean myös, että myös arkkityyppisuunnittelu on vahvaa, vaikka tämäkin johtuu pelkästään kahden vaihtoehdon testaamisesta, mutta näillä kahdella vaihtoehdolla ei ollut vain ainutlaatuisia kykyjä ja aseita, vaan ne pelasivat pohjimmiltaan eri tavoin. Esimerkiksi Lancer oli keihästä heiluttava nopea ja sujuva vaihtoehto, joka kunnostautui nopeilla iskuilla ja ketterällä liikkeellä, kun taas Pillar oli tilaa vievä, raskasta pässiä käyttävä ja verkkaisempi vaihtoehto, sellainen arkkityyppi, joka sopii täydellisesti muhkeisiin iskuihin ja suureen vahinkoon, kun taas vaarana oli ottaa osumia matkan varrella. Nämä yhdistettynä kunnolliseen kokoelmaan vihollistyyppejä, jotka kaikki hyökkäävät eri tavoin (olipa kyseessä sitten päähän kohdistuva hyökkäys, kaukaa ammuttu hyökkäys, maan alta ammuttu hyökkäys, ja lista jatkuu), tarkoittaa, että taistelu tuntuu palkitsevalta.
Nyt veteraanit hack 'n' slash-pelaajat saattavat ihmetellä, mitä To The Sky tekee rakentamisen suhteen, ja voin ilokseni kertoa, että käytössä on laaja järjestelmä. Kun voitat vihollisia, minipomoja ja kunnon pomoja, sinulle annetaan esineitä, joita voit aktivoida ja lisätä rakennelmaasi. Nämä voivat olla kriittisen vahingon lisääminen, parantumisen parantaminen terveysjuomaa nauttimalla, ketjulyönti- tai myrkkyvaurion lisääminen hyökkäyksiin, ja niitä tarjotaan Hades-mallisella tavalla, jossa sinun on melkeinpä päätettävä, mitä haluat tehdä rakennelmallesi, jotta et jatkuvasti korvaa tehokkaita päivityksiä seuraavalla kiiltävällä esineellä, joka ilmestyy. Päivityksiä on kahta päätyyppiä, joista yksi sopii viiteen ydinpäivityspaikkaan ja loput ovat attribuuttien kaltaisia parannuksia, joita voi pinota, jos niitä löytyy lisää luonnosta tai tasojen kaupoista. Lisärakentamista on tarkoitus tehdä myös Echoesissa, mutta nämä eivät olleet aktiivisia demoversiossa.
Lopuksi, jokainen, joka on käyttänyt muutaman minuutin katsellakseen Godbreakersia, huomaa, että se on melko Hyper Lightin näköinen, ja se tarkoittaa, että ympäristö- ja tasosuunnittelu ja jopa vihollissuunnittelu ovat hyvin silmiinpistäviä, ja ruudulla on runsaasti värejä ja visuaalisia efektejä kerralla.
Jälleen kerran, Godbreakers elää ja kuolee sillä, miten se voi jatkaa rakentamista ydinrakenteensa ja -suunnittelunsa varaan, haastamalla pelaajia ja rohkaisemalla heitä parantamaan ja oppimaan virheistään. Näemme, onnistuuko To The Sky tässä lähitulevaisuudessa, kun näemme lisää Godbreakers -peliä ennen sen julkaisua joskus myöhemmin tänä vuonna PC:llä ja PS5:llä.
