Godzilla Minus One on parasta aikoihin

Shin Godzilla vuodelta 2016 tarjosi tuoreen version klassisesta Gojirasta, ja otti selvästi kantaa Fukushiman ydinonnettomuuteen. Kaikkia elokuva ei miellyttänyt, sillä se tarjosi vähemmän rytinää ja enemmän politiikkaa. Godzilla Minus One ottaa opiksi, ja tarjolla on tehokkainta Godzillaa tähän asti.

Käpykaartiin liittyvä kamikazelentäjä koettaa löytää paikkansa yhteiskunnassa toisen maailmansodan jälkeen, mutta kunniattomuuden vuoksi entinen sotilas ei saavuta haluamaansa elämää. Nyt Godzilla siis ryskää vuoden 1954 tunnelmissa. Tämä hirviö jyrää kaiken tieltään ilman sen ihmeempää syytä, ja tämä alkaa ennen kuin elokuva on ehtinyt vanhentua viittäkään minuuttia. Akira Ifukuben musiikki ja Naoki Saton jouset alleviivaavat tuhon tuottamaa nautintoa.

Kyse voi olla nostalgiasta, mutta ohjaaja Takashi Yamazakin työ on sitä vanhaa koulukuntaa, ja ryskeessään niin kovin viihdyttävää. Yllättävää on, miten kovin henkilöhahmovetoisesta työstä on kyse. Ajoittain rytmitys alkaa olla ongelma toisella puoliskolla. Käsikirjoitukseen on uhrattu paljon huumoria ja ajatusta, joten ajoittaiset kömpelöt ratkaisut on helppo unohtaa.

Godzilla Minus One on Godzillan fanin unelmien täyttymys. Ei voi kuin toivoa, että jatko-osa olisi jo tekeillä.