Odotukset PS4:lle ja Xbox Onelle remasteroidulta Grand Theft Auto V:lle ovat olleet huiman korkealla. Rockstar lupaili suorastaa kuuta taivaalta, ja oli hyvin skeptinen käynnistäessäni pelin ensimmäistä kertaa. Näpit olivat palaneet jo viime viikolla Assassin's Creed: Unityn teknisen toteutuksen kanssa. Rockstar lupasi kovin samoja asioita: Enemmän hahmoja ruudulla, paremman resoluution ja muita ekstroja. Onneksi yhtiö kuitenkin piti lupauksensa. Rajat on selvästi tiedostettu, eikä mahdottomia ole lähdetty tavoittelemaan. Ehkä tästä syystä GTA V rullaa kuin unelma.
En ihastunut ensi näkemältä vanhalla konsolisukupolvella nähtyyn versioon Grand Theft Auto V:sta. Toki se oli pelisarjan suurin ja kaunein osa, mutta muun muassa ruudunpäivitys tökki välillä ikävästi. En myöskään pitänyt autojen ohjattavuudesta, hahmojen animaatioista tai edes pelin tarinasta. Jopa maisemat olivat kauneudestaan huolimatta tylsiä. Toki avoimen maailman tuoma vapauden tunne on hieno, mutta tämän tarpeen olen tyydyttänyt onnistuneesti etenkin Assassin's Creed: Black Flagin parissa. GTA-peleistä ainoastaan San Andreas ja Chinatown Wars ovat pystyneet imaisemaan minut kunnolla mukaansa.
Ruudunpäivityksen suhteen ongelmat voi tällä kertaa kuitenkin unohtaa. Kuvataajuus on vakaan tasainen 30 kuvaa sekunnissa, eikä kuuden tunnin testin aikana se nykinyt kuin ainoan yhden kerran. Tosin tasaista rullaustakin enemmän vaikutuksen teki uusi näkökulma hahmon omista silmistä katsottuna. Normaalisti en tällaisesta välitä, mutta tällä kertaa Rockstar on ylittänyt itsensä. Lopputulos on fantastinen: Uidessa voi nähdä omat kätensä, paikallaan seistessä näkee kuinka oma hahmo napsuttelee rystysiä tai pyyhkii otsaansa, kypärä päässä näkökenttä on realistisen rajoittunut ja puhelin nostetaan nyt oikeasti korvalle. Viimeksi mainitulle on vielä omat erilaiset animaationsa sen mukaan, liikkuuko kävelemällä vai ajaako autoa.
Uudesta näkökulmasta räiskiminen on äärimmäisen tyydyttävää, ja siihen vaihtaminen onnistuu sujuvasti. Myös asetuksia on runsaasti ja niiden avulla voi muokata esimerkiksi näkökulman laajuutta ja tähtäysnopeutta. Ennakkoon voi valita milloin kuvakulma heilahtaa hahmon tai auton taakse. Niinpä asetukset voi asettaa vaikka sellaisiksi, että kruisaileminen tapahtuu kauempaa auton takaa, mutta autosta poistuessa näkymä vaihtuu ensimmäisen persoonan näkökulmaksi. Tähtäysavustuksestakin löytyy kolme erilaista tasoa, ja toki sen saa halutessaan myös pois päältä. Valinnanvaraa löytyy runsaasti, joten pelikokemuksesta saa varmasti mieluisan.
Ohjausta on parannettu erityisesti ajamisessa. Tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti nautin ajamisesta GTA-pelissä. Pirssit tuntuvan pysyvät paremmin lapasessa ja automalleihin on upotettu tonneittain yksityiskohtia. Esimerkiksi kojelaudat kuvaavat hyvin alla olevaa menopeliä. Joissain autoissa on modernit stereot, jotka näyttävät soitettavan radioaseman. Toisissa taas on pelkkä tyhjä kuoppa nopeusmittarin paikalla. Jälleen kerran voi vain ihmetellä, kuinka paljon aikaa on käytetty uuden kuvakulman vaatimien yksityiskohtien hiomiseen.
Ylistyslauluni yksityiskohdille koskee myös maisemia. Sateessa ja lätäköissä tallusteleminen näyttää upealta, ja sään huononemisen huomaa aikaisempaa helpommin. Sama pätee valaistukseen, kasvillisuuteen, savuefekteihin, taloihin ja niin edelleen. Kaikki näyttää upealta, ja tuntuu kuin olisi oikeasti retkellä erilaisissa amerikkalaisissa kaupungeissa. Mikään ei riko illuusiota, sillä tekniikka toimii täydellisesti. Täysin virheettömän kaunis peli ei kuitenkaan ole. Eniten minua vaivasivat autojen peruutuspeilit, jotka eivät näytä oikeaa näkymää. Niistä näkyy vain suttua, jonka värit määräytyvät taustan mukaan. Niinpä peileistä ei ole yhtään apua takaa-ajoissa, mikä on harmillista. Rockstar on kuitenkin asettanut asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, sillä peli karsii ovelasti yksityiskohtia kaukaa, joten niiden puutetta ei välttämättä edes huomaa. Niinpä kaikki lähellä olevat asiat näyttävät hienoilta.
Rockstar ei kuitenkaan luvannut pelkästään lisää silmäkarkkia, vaan myös lisää sisältöä. Pelistä löytyy muun muassa erilaista keräiltävää, uutta musiikkia, uusi ajokkeja ja enemmän eläimiä. Viimeisimmistä voisin mainita esimerkiksi uudet koirarodut ja kissat. Aavikolla vaeltaa kojootteja ja luonnollisesti eläimet ovat aikaisempaa paremman näköisiä ja hienommin animoituja. Uusista keräilykohteista mieleeni tulee Franklinin metsästysretki. Toki olisi toivonut että mukana olisi ollut myös perinteisempiä keräiltäviä paketteja, mutta tämä nyt on vain makuasia.
Koska ulkoasu ja lisäsisältö olivat suurimmat haasteet tässä uudelleenjulkaisussa, on varmasti käynyt selväksi, ettei siitä löydy juurikaan puutteita. Sen sijaan mukana on runsaasti myös pienempiä uudistuksia ja ideoita. Puhelut ja poliisiradio kaikuvat nyt Dualshock 4:n kaiuttimesta, mikä luo yllättävän paljon tunnelmaa etenkin takaa-ajoihin.
Nettipuolesta minulla ei ole vielä paljon sanottavaa, ja odotankin Rockstarin julkistamia heist-tehtäviä innokkaasti. Tätä nykyä 30 pelaajaa ja kaksi sivusta seuraavaa katsojaa voi nauttia nettihulinoista yhdessä. Hahmostaan saa myös muokattua aikaisempaa monipuolisemmin.
Lopuksi arvioijalle esitetään luonnollisesti vielä se viimeinen kysymys: Minkä arvosanan tämä remasterointi ansaitsee? Itse olisin antanut vanhoille konsoleille julkaistulle versiolle kasin edellä mainitsemistani syistä. En pidä erityisesti tarinan "maskuliinisesta" sävystä, keräilytavaroiden puutteista, animaatioiden jäykkyyksistä ja paperisista, stereotyyppisistä henkilöhahmoista. Mutta eniten arvosanaani olisi laskenut kuitenkin pätkivä ruudunpäivitys. Tällä kertaa huomasin nauttivani enemmän jopa tarinasta. Maisemat on kauniita, autot kiiltävät nätisti ja peli tuntuu kaikin puolin kutsuvammalta. Se on todellakin uusien konsolien arvoinen saavutus ja ansaitsee mielestäni täydellisen arvosanan.
