Guardians of the Galaxy Vol. 3 (4K) ei vedä vertoja edeltäjilleen

Guardians of the Galaxy vol. 2 (2017) pilasi itselleni mainion ensimmäisen elokuvan aloittaman hyväntuulisen scifiseikkailusarjan alavireisellä tunnelmallaan ja synkällä sisällöllään. Tämän takia en oikein tiennyt enää, mitä kolmannelta osalta odottaa. Kotisohvalta on päässyt ihmettelemään tätä aika pitkälti unohdettua viimeistä osaa jo tovin, joten oli jo aikakin tarkastella sitä lähemmin.

Peter "Star-Lord" Quill (Chris Pratt) tuhlaa päiviään pullon pohjalla synkistellen vartijoiden päämajassa. Miestä painavat kaikki ympärillä tapahtuneet menetykset. Mutta kun ystävän henki tulee uhatuksi, Star-Lordin ei auta kuin kerätä jäljellä olevat tiimiläisensä ja lähteä etsimään apua. Samalla he sattuvat törmäämään galaksia uhkaavaan pahikseen, mikä ei koskaan lupaa hyvää.

Guardians of the Galaxy vol. 3:n kerronta on kauttaaltaan epätasainen sotku. Tarina pomppii hyvin synkästä ja oikeasti karusta sisällöstä aina typerään pelleilyyn asti. Menoa varjostavat alavireiset teemat ja aiheet. Menetyksen sureminen aiheuttaa ristiriitoja tehden elokuvan seuraamisesta paikoittain raskasta, mutta eläinkokeet ja rääkkääminen saavat jo ärsyyntyneeksi varsinkin, kun on valmistautunut katsomaan hauskaa vitsinheittoa ja hyvän mielen kevyttä seikkailua ensimmäisen elokuvan tapaan. Vitsejä on toki saatu ympättyä myös mukaan soppaan, mutta suuri osa tuntuvat väkinäisiltä, ja oikeasti nokkelat sutkautukset on laskettavissa yhden käden sormilla. Tunnelman heittelehtiminen ääripäästä toiseen jättää elokuvakokemuksen etäiseksi ja saa kyseenalaistamaan, ketä elokuvan pitäisi palvella.

Kolmanteen elokuvaan tullessa näyttelijät vetävät show'n jo aika automaatiolla. Lukuun ottamatta hetkittäisiä uskottavia tunteiden näyttöjä lähinnä Chris Prattilta ja Zoe Saldanalta mitään erityisiä yllätyksiä ei ole tiedossa, ja pääosat tuntuvat jo hieman väsyneiltä näyttelemään hahmojaan. Pom Klementieffin ihanasti vetämä Mantis on elokuvan ainoita valopilkkuja naiivilla ja suloisella olemuksellaan. Vastapainoksi Will Poulterin näyttelemä kultapoika Adam Warlock on ärsyttävästi kirjoitettu idiootiksi, jonka ilmapäätoimintaa on rasittavaa seurata. Tämä nyt ei niinkään ole hyvin roolinsa vetävän Poulterin syytä kuin tekijöiden, jotka olivat sitä mieltä, että vammainen sivuosa olisi jollain muotoa hyvä idea. Lukuisissa kohtauksissa näyttely varsinkin sivuosissa on häiritsevän teatraalista näyttelijöiden tuntuessa lukevan vuorosanoja kuin suoraan paperista ja patsastellen vaivaantuneesti, jolloin tavoiteltu tunnelma hohkaa poissaolollaan.

Visuaalisesti Guardians of the Galaxy vol. 3 näyttää natiivissa 4K-tarkkuudessa vain paikoittain tarkalta ja huolitellulta. Parhaimmillaan kohteet erottuvat veitsenterävästi taustoista ja paljastavat herkullisia yksityiskohtia ihan kangassäikeitä myöten, mutta monet kohtaukset tuntuvat kuin jonkinlaisen harmaan kankaan läpi katsotulta. HDR-tehosteet eivät muutenkaan vahvista kovin kummoisesti valoefektejä, mutta tehostavat sentään tyylikkäästi elokuvassa rohkeasti käytettyjä värejä. Efektit sulautuvat värikylläiseen kuvaan saumattomasti, mutta uskottavan eläväistä avaruusmaailmaa rikkoo todella huono yleissuunnittelu. Lähes jokainen ratkaisu tukeutuu jonkinlaiseen sisäpiirivitsiin tai painajaismaiseen ideaan peräsuolen näköisestä avaruusasemasta mekaanisella paloilla tehostettuihin eläinkoehirviöihin. Huonoa suunnittelua eivät myöskään auta heikot eläinmaskit, jotka ammattimaskeeraajien työn tuloksien sijaan näyttävät typeryydessään lähinnä halpahallin kuminaamareilta.

Aikaisempien elokuvien mukaisesti myös Guardians of the Galaxy vol. 3:ssa on mainiot musiikit. Ikivihreät rokkibiisit luovat osuvaa tunnelmaa ja auttavat rakentamaan useamman tyylikkään kohtauksen hahmojen kävellessä uhmakkaasti hidastettuna kohti vaaraa klassikoiden raikuessa taustalla. Harmillisesti kohtaukset ovat varsin lyhyitä ja toistuvasti loppuvat kuin seinään.

Hienosti alkanut Guardians of the Galaxy -seikkailu on heikentynyt osa osalta. Sarjan päätöksenä Guardians of the Galaxy vol. 3 on kolmesta elokuvasta heikoin päättäen tarinan alavireisen synkistelyn, ikärajaansa karumman sisällön, huonon suunnittelun ja typerän pelleilyn epämääräisellä sekoituksella. Tuntuukin, että ohjaaja James Gunn on tullut jo vähän liian itsetietoiseksi taidoistaan ja luulee, että tutun työn voi heittää lonkalta vähän niin kuin Taika Waititi teki neljännen Thor-elokuvan kanssa Marvelilla. Vai onko tämä osa jotain yleistä kannanottoa Marvelia kohtaan? Tätä voi yrittää selvittää vaikka tuijottelemalla dokumenttia tekovaiheista ja muita lisämateriaaleja elokuvasta, jotka ovat 4K-julkaisun mukana tulevalla Blu-ray-levyllä.