Guayota kumartaa kunnolla historian suuntaan

Espanja kantaa aina mukanaan taakkaa Amerikan mantereen valloituksesta. Kokonaisia heimoja tuhottiin joko kullan himossa, maa-alueiden anastamiseksi tai sitten kulkutaudit tappoivat väkeä. Hieman samanlaista tapahtui kuitenkin myös Kanariansaarilla. Suullinen perinne on säilyttänyt näitä muistoja, ja tähän paneutuu Team Delusionin Guayota.

Guayota on pulmaileva seikkailu, jossa pelaaja on 1400-luvulla etsimässä legendaarista San Borondón Islandia, joka on kuulemma paratiisi maan päällä. Paikan päälle pääseminen ei ole mahdollista perinteisin keinoin, mutta alkuasukkaiden eli guanchesien mukaan paikka ilmaantuu aika ajoin horisonttiin sumun ympäröimänä. Pelaaja saavuttaa tarinoiden kanssa rannat, ja matka alkaa.

Pelaaja on tutkija, joka haluaa selvittää saaren salaisuuden. Mukana on muistivihko ja soihtu, joilla pidetään kuolemaa loitolla. Raunioissa on väisteltävä vaarallisia ansoja ja ratkottava pulmia toiminnantäyteisissä jaksoissa. Ja jos soihtu sammuu, on kaikki ohitse.

Tai ei ihan. Kun soihtu sammuu ensimmäisen kerran, pelaaja vaipuu eräänlaiseen transsiin, jolloin kohdataan Kanariansaarten henki maxio, jonka avulla päästään tutkimaan henkimaailmaa. Spirit Realmin pulmaosioissa on saman oloinen maailma kuin muutenkin, mutta pahiksia ei ole lainkaan, pulmat ovat tyystin erilaiset. Tai siis valo on läsnä aina. Guayotassa on siis dualistinen tapa kertoa tarinaa, ja kumpikin kertoo sen oman osuutensa kokonaisuudesta.

Guayotan haaste on helposti esitetty, mutta työläs ratkaista. Joskus etsitään maastosta jotain pientä yksityiskohtaa, ja joskus turhaudutaan erilaisiin ansoihin ja pelihahmon liikkumiseen. Ajoittain peli edellyttää tarkkuutta hypyissä ja ansojen välttelyssä. Jos soihtu sammuu kesken kaiken, on kenttä pelattava uudestaan. Pelin jälkipuoliskolla kenttien pelaaminen moneen kertaan on todellakin tuskallista.

Onneksi itse pulmat on hyvin suunniteltu, eikä muuta tietysti voi toivoakaan. Vaikeustaso kovenee tasaisesti, ja samalla tarina edistyy. Jos jokin osio on liian vaikea, voi sen ohittaa ja siirtyä seuraavaan. Mutta kaikella on hintansa. Guayotassa on useita loppuratkaisuja, ja veikkaan parhaimman lopetuksen olevan siinä, että tekee ja löytää kaiken. Kiinnostus uudelle kierrokselle riippuu siitä, miten edellinen kierros on mennyt.

Kokemukseni mukaan Guayota tarjoaa viihdettä noin 15 tunniksi, mikä on todella paljon verrattuna muihin vastaaviin peleihin. Pelaaminen on kuitenkin sen verran tyydyttävää, ettei kesken halua jättää.

Guayota ei ole kaunein tai teknisesti sujuvin peli, mutta sitä ei silti kannata ohittaa. Äänimaailma luo omanlaisensa tunnelman. Peli on kokonaisuudessaan arvokas saattaessaan Kanariansaarten perinnettä laajempien kansanjoukkojen tietoisuuteen. Jos on vailla haastetta, tässä sitä on.