Gylt (Google Stadia)

Stadia on lanseerattu kaikkiaan 22 julkaisupelin voimin, joista yksi on alustan yksinoikeuspeli. Gylt on siis se peli, jonka tehtäväksi on jäänyt voittaa pelaava kansa puolelleen Stadian mahtavuudesta. Gylt näyttää pitäneen Silent Hilliä inspiraation lähteenään.

Gyltissa pelataan Sallylla, joka asuu surumielisessä Bethelwoodin vuoristokaupungissa. Suurin osa asukkaista on työssä vuorilla olevassa tehtaassa. Unisen pitäjän rauha rikkoutuu, kun Sallyn serkku Emily Kauffman katoaa. Etsimään lähtenyt Sally päätyy kotipitäjänsä painajaismaiseen versioon, jossa on jos jonkinlaista hirviötä.

Pelaaja vaeltelee koulussa väistellen hirviöitä aivan kuin väistelisi kiusaajia. Ajan kanssa Sally oppii tappelemaan takaisin. Paljon enemmänkin sitä tarinaa voisi pelaajalle näyttää, mutta se mikä mukana on, on hyvin kerrottu. Suurin osa siitä juonesta kerrotaan nimittäin ympäristön itsensä avulla. Monissa luokissa ja huoneissa on seinille raapustettu kirjoituksia, jotka havainnollistavat yhteisön sosiaalisia ongelmia.

Melkein koko peli koetaan yksin Emilya etsiskellen, joten Sally voi edistää itse tarinaa ainoastaan puhumalla itsekseen. Kaikesta huolimatta juuri tarina on ehkä se Gyltin kaikkein onnistunein osuus.

Gylt kompuroi kuitenkin itse pelattavuudessa. Pääasiassa tutkitaan koulun aluetta, tai ainakin sen painajaismaista versiota. Aluksi Gylt vaikuttaa jokseenkin avoimelta, mutta lopulta pelaaminen on hyvinkin suoraviivaista. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta lineaarisuus yhdessä kliseisen ympäristön kanssa ei ole omiaan tekemään pelaamisesta viihdyttävää.

Gylt on pääasiassa hiiviskelypeli. Kyyristyminen tapahtuu painamalla B-nappia, ja tällä tavalla tuleekin sitten pelattua melkein koko peli alusta loppuun. Matkan aikana etsitään muun muassa pattereita taskulamppuun, ja kirjoja ja kuvia tarinaa edistämään. Gylt harhautuu hyvin vähän lajityyppinsä viitoittamalta polulta, ja kestoa on kaikkiaan 6-7 tuntia.

Suurimman osan ajasta on hyvin selvää, millä tavalla tulee edetä, millaisten pahisten kanssa tulee taistella ja millaisten kanssa taas ei. Gylt ei missään vaiheessa anna pelaajille mahdollisuutta muovata itse oma etenemisreittinsä, tai anna tilaisuutta tutkia aidosti itse ympäristöä. Kaikki on mietittynä valmiiksi, eikä lopputulos ole pelottava.

Taistelu on se kolmas tapa edetä, ja keskitetty taskulampulla osoittaminen saa rakkoja puhkeamaan hirviöihin. Valolla osoittaminen saa hirviöt perääntymään, ja ennen pitkää tuhoutumaan. Taistelut eivät luo jännitteen tuntua, ja monessa tapauksessa ne poistavat pelaajalta myös haavoittuvuuden tunteen.

Suurin ongelma on se, ettei Gylt ole missään vaiheessa jotain selkeää tyyliä edustava peli. Paikka tuo mieleen Silent Hillin, ja lapsenomainen draama tuo mieleen It-elokuvan, mutta Gylt ei missään vaiheessa seuraa näitä linjojaan loppuun asti. Peli ei ole lapsille soveltuva, mutta joskus Sally puhuu pelaajalle kuin vertaiselleen. Suurimman osan ajasta pelaaja on hämmästynyt, eikä niinkään peloissaan.

Kaikesta huolimatta Gylt näyttää ja kuulostaa tyydyttävältä. Tequila Works on luonut hieman piirroselokuvamaisen grafiikan, joka toimii varsinkin luokkahuoneiden osalta. Ääninäyttely on sekin toimivaa. Harmi vain, että sitä puhetta on harmillisen vähän.

Gylt ei ole huono peli. Se näyttää hyvältä, ja pelaaminen on yksinkertaista mutta hyvin tehtyä. Se omalaatuinen taika on usein eri osasten välissä, eikä sitä ole tarpeeksi pitämään liimana peliä kasassa. Harmillinen juttu, sillä tällaisenaan Gylt ei ole riittävän vangitseva kannatellakseen Stadian ainoan yksinoikeuspelin taakkaa harteillaan.