Hades II vaikuttaa hyvältä jatko-osalta

Supergiant Gamesin Hades on roguelike-lajityypin fanien kovasti "diggailema". Laajennusta tai jatkoa on vaadittu ja toivottu hartaasti. Mutta kun huipulta aloitti, ei voi jatkaa muuta kuin alaspäin. Jatko-osassa taistellaan Erebuksen unohdetuilta kentiltä alas Underworldin syvyyksiin. Jahdin kohteena on Chronos eli Titan of Time.

Monet ensimmäisen pelin tutut henkilöhahmot ovat nyt poissa. Zagreus on teillä tietymättömillä, joten sisko Princess of Darkness Melinoë on saanut tehtäväksi kaataa titaanin. Hades II sysää pelaajan sotimisen etulinjaan sodassa, joka uhkaa taivaita itseään. Panokset ovat siis kovin erilaiset kuin aiemmin.

Katkos ensimmäisen Hadeksen ja jatko-osan kesken on selvä, mutta se tuntuu tarkoitukselliselta. Tämän vuoksi ensimmäisen pelin faneilla saattaa aluksi tulla suru puseroon, kun tunnelma on niin erilainen. Supergiant Games on kuitenkin tehnyt hyvää työtä, sillä jatko-osa tuntuu erilaiselta, mutta ei etäännyttävän erilaiselta. Edeltäjänsä lailla Hades II kuljettaa pelaajan outoon ja vaaralliseen maailmaan, joka on kaunis ja täynnä kiinnostavia henkilöhahmoja. Tässä maailmassa haluaa viettää aikaansa. Tarina ja tapahtumapaikka ovatkin ne jatko-osan suurimmat muutokset.

Pelattavuus on ennallaan, ja se on hyvä se. Nopeatempoinen tappelu on läiskivän mäiskivää ja sujuvaa, kuten ennenkin. Suurin osa päivityksistä on peräisin Olympos-vuoren jumalilta. Uusia ovat muun muassa Hestia, Selene ja Apollo, ja kaikki on piirretty upeasti. Pieniä muutoksia on, kuten silkkihaarniska, joka antaa hieman lisää terveyttä.

Tappeluiden lisäksi Hades II on panostanut varsinkin tarvikkeiden keräilyyn. Melinoë voi kaivaa hakulla hopeaa, jota käytetään usein aseisiin. Lapiolla voi kaivaa kukkia, ja tietysti onkivapa on mukana. Crossroadsissa Hecaten edessä voi päivittää omaa leiriään ja edistää tarinaa. Ongelmana on, että kullekin pelikierrokselle saa mukaan ainoastaan yhden esineen. Toisin sanoen, jos kohtaa reissulla hopeaa, mutta mukana on vain lapio, ei hopeaa saa silloin mukaansa.

Toistaiseksi ei ole selvää, onko Hades II haastavampi vai helpompi kuin ensimmäinen peli. Jossain mielessä peli on vaikeampi. Toisaalta vihollisien saaminen ansaan on hyvä konsti, ja tiukoista paikoista selviää kyllä varsin helposti. Vaikuttaa lisäksi siltä, että hahmonkehityksessä päivityksien saamiseen täytyy käyttää aiempaa enemmän aikaa.

Ulkoisesti ja äänimaailman puolesta Hades II on iloa silmille ja korville. Toisella alueella kuullaan laulu, joka tulee olemaan säännöllisesti kuuntelussani, kunhan vain aikanaan saataville tulee. Muutenkin läiskeen ja mäiskeen taustalla oleva musiikki on suurimmaksi osaksi mahtavaa. Hahmosuunnittelu on jälleen kerran hyvin persoonallista. Ja kuten odottaa sopii, ääninäyttely on juuri niin hyvää kuin voi odottaakin.

Hades II Early Access -tilassaankin saa vastaansa paljon kovempia odotuksia kuin edeltäjänsä. Neljä vuotta ensimmäisen pelin jälkeen monet toivoivat kokonaan valmista uutta pelikokemusta heti alusta alkaen. Supergiant Games on jo nyt tehnyt hyvää työtä, joskin parannettavaa on edelleen.

Toistaiseksi siis Hades II on hyvä jatko-osa. Tarina on ottanut isoja edistysaskeleita. Toisaalta pelattavuus on suurimmaksi osaksi ennallaan, mutta se oli jo kohdillaan alusta alkaen. Hades II ei ole vielä valmis, mutta jo nyt oikein hyvää ajanvietettä.