Muutama kuukausi sitten pääsin katsomaan ennakkoon Ice Code Gamesin vuoropohjaista strategiapeliä Hard West 2. Työn touhussa on uusi tiimi yliluonnollisen villin lännen kanssa. Nyt Hard West 2 on tulossa ulos PC:lle, joten on aika katsoa, mitä tarjolla on.
Tarinassa pelaaja johtaa joukkoa lainsuojattomia villissä lännessä. Kaiken takana on kostotehtävä, ja mystisen Ghost Trainin johtaja Mammon on kaadettava.
Suurin osa pelattavuudesta katsellaan maailmaa ylhäältä alas. Pelaaja ohjastaa joukkoaan villissä lännessä tutkien kiintoisia paikkoja, kuitaten kylissä sivutehtäviä, parannellen itseään, tehden ostoksia ja tietysti taistellen. Tappeluissa vaihdetaan vuoropohjaiseen menoon, joten jokaista henkilöhahmoa on käskytettävä erikseen. Kaikilla on tietty määrä toimintapisteitä liikkumiseen, esineiden käyttämiseen, pahiksia vastaan hyökkäämiseen ja niin edelleen. Mukana on keinoja, joilla toimintapisteitä saa lisää, ja näin on mahdollista ketjuttaa toimia päättäen taistoja varsin nopeasti.
Jokaisella pelattavalla hahmolla on oma taitonsa, ja joukko kykyjä. Perinteinen lainsuojaton Gin Carter voi ampua pahikset lävistäviä laukauksia joka toisella vuorolla. Vahinko on keskinkertaista, mutta toisaalta voi sattua useampaan viholliseen kerralla. Taikainen Flynn voi loitsuta vaihtaakseen paikkaa pahiksen kanssa. Näin pääsee esimerkiksi korkeammalle paikalle tai saa asetettua pahiksen muiden tulilinjalle kätevästi.
Hard West 2 ei ole helppo peli. Helpoimmallakin vaikeustasolla on pelattava samoja osioita useampaan kertaan. Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta koska kyseessä on vuoropohjainen strategia, helpompien vaikeustasojen pitäisi olla nimensä mukaisesti helpompia, jotta pelaaja voisi keskittyä enemmänkin siihen tarinaan.
Korkea vaikeustaso johtuu siitä, että pelaajan tekemät päätökset ovat erittäin merkityksellisiä. Esimerkiksi tiettyjen henkilöhahmojen on pakko selvitä hengissä, eikä taistojen ulkopuolella tapahtuvaa automaattista parantumista ole lainkaan. On siis pakko vierailla lääkärin juttusilla maksusta. Jokainen päätös on tärkeä, sillä välillä pelaaja saattaa löytää itsensä useammasta toisiaan seuraavasta taistelusta ilman tilaisuutta huoltaa joukkoa välillä.
Taistoissa ei onneksi ole enemmän X-Comista tuttuja ongelmia, kuten sitä, että alle 100% tarkkuuslukema tarkoittaa ohi ampumista. Lisäksi kimmokkeiden hyödyntäminen tekee taistelusta hauskempaa. On siksi sanottava, että Hard West 2 onnistuu niin vuoropohjaisissa taistoissa kuin siinä strategiassakin.
Karttanäkymä on sellainen, jota on syytä arvostaa. Alue ei ole liian suuri eikä täyteen ahdettu, vaan mukana on hyvä tasapaino kiinnostavien paikkojen ja tilavuuden kesken. Jokainen karttaan merkitty kiinnostava paikka yleensä palkitsee jollain hyödyllisellä, ja se voi olla uusi ase tai varuste tai ehkä pelikortteja. Näillä voi parantaa henkilöhahmon omia kykyjä, ja kortteja voi yhdistellä kuin pokerissa ikään. Muutenkin yksilöintikeinot antavat pelaajalle riittävästi vapautta luoda hahmot haluamikseen, eikä järjestelmä tunnu liian monimutkaiselta.
Toisaalta Hard West 2:n rytmitys on kehnommin onnistunut. Pelaaminen tuntuu liian hitaalta kaikilla muilla asetuksilla paitsi nelinkertaisella nopeudella, joka onkin se maksimi. Moinen pätee niin paikkojen tutkimiseen kuin taisteluihinkin. Tavallisella nopeudella pelaaminen tuntuu tappavan hitaalta.
Yleisesti ottaen pidin Hard West 2:sta. Kova vaikeustaso ajaa varmasti osan pelaajista pois, mutta X-Comin ja muiden vuoropohjaisten strategioiden veteraaneille on kyseessä oiva valinta.