Harold Halibut on ainutlaatuinen kokemus

Slow Bros. tekee vaikutuksen pelillään Harold Halibut, jossa on käsin tekemisen tunnelma heti alusta alkaen. Mallit, ympäristöt ja kaikki muukin on tehty perinteisen pysäytys- eli stop-motion-animaation malliin. Näin Harold Halibut erottuu reilusti edukseen. Peli on ollut työn alla yli vuosikymmenen, ja se myös näkyy.

Harold Halibut on tarinavetoinen seikkailupeli. Tulevaisuudessa alus on tehnyt pakkolaskun vetiselle planeetalle. Pelaaja on juurikin Harold Halibut, joka yrittää löytää oman paikkansa aluksella, jossa kaikki muut tuntuvat olevan oman alansa asiantuntijoita.

Jokainen hahmomalli on tehty käsin, ja sitten skannattu peliin. Näin luodaan ihan omanlaisensa ulkoasu, joka näyttää aluksi omituiselta, mutta sittemmin muuttuu hurmaavaksi. Sama ulkomuoto koskee myös avaruusalusta The Fedora, eikä pelaaja aluksi voi käsittää, miten sellaisessa ympäristössä asumisesta voi nauttia. Ajan kanssa kuitenkin tutustutaan enemmän muihin asukkeihin, ja mielipide alkaa muuttua.

Ulkoisesti luodaan niin maailmaa kuin kerrotaan tarinaa, ja Harold Halibut hakee innoitusta monestakin suunnasta. Yhteistä on niin Lovecraftin kuin Ghiblin elokuvien kanssa, mutta silti peli on kaiken aikaa se omalaatuinen Harold Halibut. Avaruusolioiden suunnittelu on kiinnostavaa, sillä ne ovat samalla kummallisia, ja kuitenkin hyvin persoonallisia.

Tarina käsittelee pääasiassa ystävyyttä, mutta myös yksinäisyyttä, kotia, perhettä, menetystä ja niin edelleen. Tunnelma on kaikesta huolimatta koko ajan kevyt komedian ansiosta, joka on kirjoitettu hyvin osaksi tarinaa. Tummasävyisiä hetkiä on, mutta niiden perässä seuraa heti valoisaa ja kevyttä.

Keskivaiheilla tarinan tempo hidastuu, sillä pelaaja jää kiinni erilaisiin kartalla näkyviin sivutehtäviin. Alussa kaikki mysteerit tuntuvat olevan auki aloittaen siitä, miksi Harold näyttää niin vanhalta, vaikka on vain parikymppinen? Lopuksi kaikkiin kysymyksiin onneksi vastataan, mutta vahvan alun ja lopun välissä on silti laskusuuntainen keskivaihe.

Päätarinan ohella ei ole paljoakaan muuta tekemistä. Pelaajalla itsellään ei siis ole juurikaan sanansijaa siihen, mitä tapahtuu. Aluksella on pelikabinetteja minipeleinä, ja ajoittain voi tehdä muutakin kuin kävellä ja jutella. Muuten se päätarina on pelin juttu. Teos luottaa paljon tunnelmaan, ja tässä onnistutaankin hyvin. Lisäksi henkilöhahmojen kohtalot alkavat alusta asti kiinnostaa pelaajaa.

Musiikki on ehkä se tapa, jolla tunnelma välitetään kaikkein parhaiten. Soundtrack on tunnelmallinen, tyhjä ja samaan aikaan oikein positiivinen. Näin luodaan pelin kummallinen tunnelma, ja kannetaan pelaaja niihin parhaisiin hetkiin. Mukana on musiikilla ryyditettyjä montaaseja, jotka muistuttavat siitä, ettei pelaajalla ole paljoakaan vaikutusta tapahtumiin.

Harold Halibut on mahtava peli. Se on lyhyt, miellyttävä, täynnä persoonallisuutta ja hienoja henkilöhahmoja. Ääninäyttely tekee henkilöhahmoista entistäkin parempia. Tämä jos mikä on intohimoprojekti. Tarjolla on ainutlaatuinen pelikokemus tarinavetoisten pelien ystäville.