Henry Hatsworth in The Puzzling Adventure

DS:n yläruutu on varattu tasohyppelylle ja siinä pelaaja juoksuttaa Henryä erilaisten maailmojen läpi. Samalla mätkitään vihulaisia, väistellään erilaisia hengenvaarallisia ansavirityksiä ja taistellaan huvittavia loppuvastustajia vastaan. Kentät ovat kekseliäitä ja vaihtelevia, erilaisia ympäristöjä on todella runsaasti ja jokaisessa niissä on omat erityispiirteensä. Useissa kentissä on myös kätkettyjä reittejä, joista uskaliaat aarteenetsijät voivat löytää lisää aarteita.

Alaruudulla puolestaan pyörii Bejeweled -tyyppinen pulmapeli. Pelaajan tehtävänä on hävittää alaruudulta palikoita asettamalla vähintään kolme samanväristä neliötä vierekkäin joko vaaka- tai pystysuunnassa. Pelin juju on siinä, että palasia voi liikutella vain vaakasuunnassa, joten niiden siirteleminen on aluksi hieman kinkkistä.

Jujuna on se, että pulmapeliosiolla vaikutetaan suoraan tasoloikintapuolen tapahtumiin. Kaikki voitetut viholliset tipahtavat pulmapuolen piiriin, josta ne voi hävittää lopullisesti. Henry voi ongelmanratkonnan avulla myös vahvistaa omia hyökkäyksiään vielä silloinkin, kun ammuttu luoti on vielä ilmassa. Kaikki löydetyt erikoisesineet ja ominaisuudetkin varastoituvat pulmapelin palikoihin.

Pulmapähkäily kasvattaa myös supermittaria, joka antaa Henrylle erityiskykyjä. Ensimmäisessä vaiheessa Henrystä tulee 40 vuotta nuorempi ja hän saa lisää voimaa ja kestävyyttä. Kun mittari on kilahtaa toisen kerran tappiin, voi kosketusnäyttöä painamalla aktivoida erikoisen Teehetken, jolloin Henry kiskoo luotettavan robottihaarniskansa päälleen. Robottina Henry on vähän aikaa voittamaton ja hän takoo vihollisia uskomattomalla voimalla.

Henry Hatsworth in The Puzzling Adventure on kaksijakoinen kokemus. Se on erittäin hyvä tasohyppely ja toisaalta myös hyvä pulmapeli. Ongelmaksi pelissä koituukin näiden kahden erilaisen pelityypin yhteensovitus, sillä se ei ole mennyt aivan nappiin. Niin tasoloikinta kuin pulmapelaaminen itsessään ovat oikein viihdyttävää puuhaa, eikä niissä sinänsä olekaan mitään vikaa. Pulmanratkonta vain keskeyttää seikkailun aina kun tuntee päässeensä vauhtiin, jolloin pelin rytmitys kärsii.

DS:n peliksi Henry Hatsworth on hieman erikoinen, sillä kosketusnäyttöä ei hyödynnetä juuri lainkaan. Henryä ohjastetaan näppäimillä, eikä kosketuskynään tarvitse välttämättä koskea pelin aikana ollenkaan. Pulmapeliä voi toki pelata kosketuskynän avulla, mutta tällöin tasoloikan ja pulmapelin vaihtaminen on hieman työlästä. Toisaalta robottiasun voi kytkeä päälle vain kosketusnäytön avulla, joten mikäli kynä ei ole koko ajan kädessä, joutuu näyttöä sorkkimaan sormilla.

Toteutuksesta ei löydy mitään moitittavaa, pikemminkin päinvastoin. Henry ja viholliset ovat hienosti liikkuvia, humoristisia ilmestyksiä. Taustamaisemat ovat komeita ja loppuviholliset ovat täynnä yksityiskohtia. Musiikki on asiaankuuluvan seikkailuhenkistä ja aseiden äänet ovat hienoja. Erityismaininta täytyy antaa hahmojen puheen mallintamisesta, sillä se on todella hauskankuuloista hölynpölyä. Yksi vihollisista, Rouva D, jäi parhaiten mieleen, sillä hänen äänensä kuulosti lähinnä vanhalta, möreältä tupakkivaarilta.

Siitä ei pääse mihinkään, että Henry Hatsworth in The Puzzling Adventure on hyvä peli. Se ei ole loistava peli, sillä kahden erilaisen pelityypin yhteensovittaminen ei ole täysin onnistunut. Kaikkien tasohyppelypeleistä pitävien kannattaa kuitenkin peliä harkita, sillä se tarjoaa kuitenkin ainutlaatuisen kokemuksen