Joskus puhdas räiskintälentely toimii hyvin, kunhan painaa vanhat muistot realismista taakseen ja antaa tunteen viedä. Jos homma näyttää ja tuntuu hyvältä, ei jaksa välittää siitä, että kone ei sakkaa sitten millään tai että ampumatarvikkeita löytyy yhdestä hävittäjästä enemmän kuin keskisuurelta asevarikolta. Heroes over Europe on ensivaikutelmaltaan ihan mukiinmenevä. Ulkoasu ei ole päitä räjäyttävän upea, mutta koneita on kerralla ilmassa kiitettävästi ja luodit suhisevat riittävän vihaisesti ohi Messerschmidtin pöristessä takalistossa kiinni.
Ilmojen Call of Duty näyttää toimivan, mutta vain hetken. Aidosti kolmessa ulottuvuudessa vihollisen jahtaaminen on varsin työlästä puuhaa, eikä siinä mitään. Kyllähän vikkelä hävittäjä voi vetäistä melkoisia korkkiruuveja pakoon päästäkseen. Mutta kun pommikoneet tekevät nykyaikaiset taisteluhelikopterit kateelliseksi jättäviä liikkeitä, meinaa päästä välillä poru kun muistelee, että tehtävää varten noita penteleitä pitäisi tiputtaa kolmisenkymmentä. Pelaajan kone kestää tuhottomasti osumaa ja on varsin ketterä liikkeissään, mutta aikarajat suojeltavien pinta-alusten sun muiden muodossa nostavat sitä v-käyrää kohtuuttoman nopeasti.
Nopeita tappoja pystyy teoriassa suorittamaan uudella "Ace Kill" -tekniikalla. Jos vastustajan kone pysyy tähtäimissä riittävän pitkään, pelaaja voi hetkellisesti hidastaa aikaa ja tähdätä esimerkiksi moottoriin tai pilottiin yhden tarkan laukauksen. Ongelmana vain on, että jos tähtäimen saa viimein kohdalleen, normaali konekiväärisarja hoitelee kaikki paitsi kaikkein raskaimmat pommittajat siinä missä Ässätappokin.
Lisäharmina minkäänlaista vauriomallinnusta ei tunnu olevan, vaan kone tippuu kun sen "osumapisteet" on nakutettu nollille. Edes hurjasti palava kone ei putoa omia aikojaan. IL-2 Sturmovik: Birds of Preyn demon jälkeen kaikki tällainen tuntuu kovin vanhanaikaiselta. Edes alkuperäisen pelin eksoottinen Tyynenmeren näyttämö ei auta, kun homma on raahattua takaisin Euroopan kentille. Ei vaikka palava Lontoo olikin karuudessaan komea.
Heroes over Europessa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta siitä on kovin vaikeaa löytää mitään mistä innostua. Kuudentoista hengen moninpeli saattaa pelastaa jotain, mutta sitä ei ennakkoversiossa päässyt kokeilemaan. Taidan jättää nahkalätsän naulakkoon vielä toviksi.