Hi-Fi Rush on mahtava tasoloikka

Silloin joskus pelijulkaisua odotettiin pitkään ja hartaasti. Kun sitten lopultakin pelin pääsi aloittamaan, oli se varsin usein puolivalmis, ja vasta useamman vuoden korjailun jälkeen pelistä saatiin sellainen kuin sen olisi pitänyt olla jo heti julkaisussaan.

Microsoft ja Bethesda ovat nyt avanneet vuoden 2023 laskemalla ulos ilman hypeä ja odotuksia Tango Gameworksin pelin Hi-Fi Rush, ja vieläpä suoraan Xbox Game Passiin. Toivottavasti tällainen toimintamalli vakiintuu. Ja on se itse pelikin hyvä.

Heti alussa pelaaja heitetään värikkääseen maailmaan, jossa on niin luovuutta kuin huumoriakin. The Black Key's laittaa kuuntelemaan hittibiisiä Lonely Boy, ja samalla opitaan tuntemaan päähenkilö Chai. Edessä on yhdeksän tunnin verran pelaamista. Alussa Chai tuntuu ärsyttävältä haihattelijalta, mutta ajan kanssa mielipide muuttuu. Rytminen pelimaailma alkaa väristä, ja työ on tehtävä. Pahaa Vandelayta johtaa paha Kale joukkioineen, joka on tuhottava musiikin tahtiin. Äkkiä Chailla on robottinen käsi, ja MP3-soitin vatsaontelossa. V-kirjaimen mallinen kitara toimii aseena, ja apuna on tekninen kissa, joka on itse asiassa nainen nimeltä Peppermint.

Edessä on elävä maailma tasoloikkailuineen, pulmien ratkomisineen ja taisteluineen. Koko ajan taustalla soi musiikki, mikä kohottaa tunnelmaa tavalla ja toisella taistoissa. Vastaan asettuu ensin yksinkertaisia siivoojarobotteja, ja lopuksi kunnollisia sotakoneita. Ensimmäisessä pomovastuksessa soi Nine Inch Nails. Yhdistellen keveitä ja raskaita hyökkäyksiä kitarasoololla viimeistellen en ole koskaan paikoillani. Kaikki toimii saumattomasti, ja lopulta tunnen itseni voittamattomaksi. Aika pysähtyy, ja enkelit laulavat kuorossa.

Pelin keskusmaailma toimii niin levähdyspaikkana kuin alueena, jossa valmistaudutaan uuteen tehtävään. Edellisen tehtävän aikana kerättyä roinaa käyttäen voi päivittää robottista kättä, ja lopulta kissalle saa siruja, joilla tekniikoiden niin sanottu cooldown-aika lyhenee. Tehtävät muuttuvat alati vaikeammiksi, joskaan eivät koskaan liian hankaliksi. Ajoittain uusintayritys vaaditaan, ellei oikeaan rytmiin pääse heti. Pelin juju ei kuitenkaan ole haasteessa vaan enemmänkin siinä puhtaassa viihtymisessä.

Mukana on myös tarina, joka ensivilkaisulla vaikuttaa typerältä. Kuitenkin tarjolla on mukavaa menoa, sillä Hi-Fi Rush osaa ennen kaikkea rokkaamisen. Kaikki tehdään nopealla tahdilla, eikä mukana ole lainkaan live service -peleistä muistettavia kikkoja. Eikä muuten ainuttakaan bugia. Teknisesti kaikki sujuu moitteetta. Kyseessä on Bethesdan peli, ja siksi tekninen suoriutuminen kannattaa mainita. Ääninäyttelijät tekevät työnsä hyvin, ja aina käsillä olevaan tilanteeseen sopivasti. Ulkoisesti kyseessä on retroilevan pelaajan uni, ja suoranainen henkiin herännyt sarjakuva mahtavalla soundtrackilla suoraan 1980-luvulta.

Hi-Fi Rush ei ole täysin erityinen peli. Kyseessä on Jet-Set Radio ja rytminen Devil May Cry lähitulevaisuuteen sijoitettuna. Lisäksi mieleen tulee hakematta Metal: Hellsinger ja huumorin osalta Borderlands. Hi-Fi Rush on ottanut parhaat palat muualta, ja tehnyt niistä oman keitoksensa, joka erottuu muista. On hyvin vaikea löytää valittamisen aihetta. Kaikki vain toimii. Se on sanottava, ettei pelaajalle kerrota aina selvästi, mihin seuraavaksi pitäisi mennä. Välillä tavaraa on ruudulla vähän liikaakin huolimatta siitä, että kenttäsuunnittelu on pääasiassa lineaarista.

Pelin jälkipuoliskolla taisteluissa pahiksia on välillä niin paljon, että pelitilanteen lukeminen hankaloituu. Moinen tietenkin vaikuttaa pelin antamaan arvosanaan taistelusta. Moinen harmittaa siksi, ettei saatu arvosana tunnu ansaitulta. Suuri ongelma tämä kuitenkin on lähinnä saavutuspisteiden metsästäjille.

Bethesdalle ja Microsoftille on nostettava hattua, ja toki myös Tango Gameworksille mahtavasta pelijulkaisusta. Kyse on yhdestä parhaimmista pelaamistani tasoloikista.