High Life

High Life on vaikeasti määriteltävä elokuva. Tieteisfilmi se on ehdottomasti, mutta onko se kauhua vaiko eroottinen jännäri, onkin sitten ihan oma juttunsa. Varmaa on kuitenkin, että se on korkeatasoinen elokuva, joka jakaa katsojien mielipiteitä vahvalla ilmaisullaan.

Elokuva kertoo Montesta (Robert Pattinson), hieman sosiaalisesti hankalan oloisesta miehestä, joka asuu avaruusaluksella yksin pienen lapsen kanssa. Matkan päämäärä on epäselvä, mutta kaikki ei selvästi ole mennyt ihan niinkuin avaruus-Strömsössä, koska seinillä on verijälkiä, eikä alus todellakaan ole mikään yksinhuoltajamalli.

Tästä alkupisteestä lähdetäänkin sitten kelailemaan menneisyyteen, sekä tulevaisuuteen, koska ohjaaja-käsikirjoittaja Claire Denis ei kunnioita edes ajan lakeja. Aluksen tapahtumat sekä Monten todellinen luonne avautuvat kohtaus kerrallaan seksin, väkivallan ja pohdiskelun vuorotellessa ruudulla.

High Life todellakin sisältää lihallista kuvastoa, jota Hollywood-elokuvat eivät yleisesti tarjoile. Nyt kuitenkin pelataan ranskalaisilla säännöillä, ja elokuva on englanninkielinen ainoastaan koska Denisin mukaan avaruudessa ei ole luontevaa puhua ranskaa. Käsikirjoituksesta voi löytää erinäisiä temaattisia yhteyksiä Christopher Nolanin Interstellariin, mutta siinä missä Nolanin elokuva oli lopulta ylistys ihmisluonnon paremmille puolille sekä ikuisen rakkauden konseptille, näyttää Denis finkkua tällaiselle jenkkisiirapille, ja kallistuu enemmänkin raa'an nihilismin suuntaan.

Monte on syrjäänvetäytynä ja pääosin hiljainen mies, eli juuri sellainen kaveri, joita Robert Pattinson on tottunut esittämään. Denisin alla työskentely on taas yksi osoitus siitä, miten entinen Twilight-näyttelijä jatkaa nerokkaiden urapäätösten tekemistä varmistaessaan asemaansa arvostettuna esiintyjänä, joka tullaan varmasti vielä näkemään Oscar-patsas kädessään. Myös elokuvan muu näyttelijäkaarti tykittelee vahvoja suorituksia, ja etenkin Mia Goth ja Juliette Binoche jäävät varmasti mieleen omissa rooleissaan.

Komeaa näyttelijäntyötä tukee vähintäänkin yhtä komea visualistiikka. High Life ei ole prameilevaa sci-fiä eikä teknologiapornoa, tai ei ainakaan sellaista mitä ensin tulisi mieleen. Se ammentaa elokuvanteon perusteista, upeasti kehystetyistä ja valaistuista otoksista, jotka kaikki haluaisi mieluusti ripustaa seinälleen, jos tätä seinää vain olisi saatavilla muutamia satoja metrejä.

Vaikka High Life onkin täten monilla tavoin upea elokuva, ja sen epäkronologinen lähestymistapa toimii, on käsikirjoituksessa vedetty joitakin mutkia suoraksi hieman fiiliksiä rikkovalla tavalla. Se saattaa tipauttaa katsojan matkalta, joka muuten on varmasti käymisen arvoinen. Aivan kaikille sitä ei voi kuitenkaan suositella.