Hitman - Prologi ja Episodi 1

Agentti 47 on täällä taas viivakoodi niskassaan, salamurhia suorittaen ja kalju kiiltäen. Tällä kertaa luvassa on hiekkalaatikkomaista murhasimulaatiota episodimuodossa, kiitos IO Interactiven ja Square Enixin. Hitman ei ole ravistanut pelkästään nimensä rönsyjä harteiltaan, vaan se on paloiteltu yksittäisiksi tehtäviksi, joista Pariisi toimii aloituspisteenä. No periaatteessa mukana on myös betasta tuttu prologi, joka avaa 47:n ensikohtaamista The Agencyn kanssa. Sarjan veteraaneille tämä taustoitus on jo itsessään mielenkiintoinen, kun taas muille se toimii pätevänä tutoriaalina peliin.

Hitman: Absolutionin varsin putkimainen rakenne loistaa poissaolollaan ja tilalla on vapaampi suurehko alue tutkittavaksi ja testattavaksi. Uudessa Hitmanissa alueita ei ole enää karsinoitu välipisteillä, joten liikkumisen vapautta on lisätty roimasti. Tarkkaan vartioiduilla alueilla ei luonnollisesti voi palloilla miten lystää, vaan asianmukainen valeasu on yleensä tarpeen vartijoiden ohittamiseksi.

Mainittu prologi esittelee Agentti 47:n liittymistä The Agencynä kronologisesti myöhemmissä osissa tunnettuun varjo-organisaatioon. Sen aikana suoritetaan kaksi tehtävää (tosin toista suositellaan pelattavaksi läpi kahdesti) elokuvalavasteiden kaltaisessa ympäristössä, jossa 47:n tulee tutkia paikan heikkouksia päästäkseen salamurhakohteisiinsa käsiksi.

IO:n tapaan alueet ovat täynnä erilaisia lähestymisvaihtoehtoja, joissa niin huolellinen suunnittelu kuin pikainen oivaltaminenkin tulevat tarpeeseen. Näiden vaihtoehtojen kartoittaminen on aina ollut olennainen osa Hitman-peliä, oli kyseessä sitten mahdollisuus myrkyttää kohteen ruoka tai tiputtaa jotain raskasta tämän niskaan. Etsivä löytää ja uteliaisuus palkitaan erilaisilla tilaisuuksilla, kuten salakuuntelemalla kahden vartijan turvatarkastussuunnitelmaa ja toimimalla sen tuntien.

Aiemmin pelaaja sai toimia varsin vapaasti, kunhan murha tuli suoritettua. Nyt mukana on erilaisia haasteita hiekkalaatikon mausteena. En voi sanoa pitäneeni niistä erityisen paljoa, sillä ne paljastavat monia aiemmin itse keksittäviä asioita sen hetkisestä ympäristöstä ja tilanteesta. Tällainen "ostoslista" kohdistaa toimintaa kyllä, mutta vie samalla osan löytämisen ilosta.

Haasteet alkavat heti prologista ja jatkuvat Pariisiin asti. Ensimmäinen oikea kenttä on uhkaavan massiivinen ja ensisilmäyksellä jo liiankin suuri. Pienen totuttelun jälkeen skaala tuntui jo helpommin sisäistettävältä etenkin siinä vaiheessa, kun pelasimme kenttää uudelleen erilaisia ratkaisuja testaten. Tällöin kentän laajuus muuttui kirouksesta siunaukseksi, sillä se mahdollistaa aidosti joustavan tavan päästä kohteeseen käsiksi. Kaikkein eksoottisimpien salamurhausvaihtoehtojen eri elementit saattavat tosin kadota skaalan myötä, kun kaikkia paikkoja ei enää muista tai huomaa käydä läpi. Eri mahdollisuuksia paljastavista haasteista voi käydä toki tutkailemassa, mitä ihmettä milloinkin pitäisi tehdä.

Square Enixin valitsema episodimainen rakenne ei ollut mieleemme. Ratkaisun varsinaista syytä voimme vain arvuutella, mutta me halusimme nähdä uusia paikkoja ja jatkaa kampanjaa heti tehtävän läpäistyämme. Olisi myös mielenkiintoista nähdä, miten tarinankuljetusta viedään eteenpäin Pariisin jälkeen. Absolutionilla oli vahva juonipainotus, mutta hiekkalaatikkomaiset ja episodeina julkaistavat Hitman-kentät viittaavat johonkin muuhun. Tämä ei välttämättä ole huono juttu, mutta emme yksinkertaisesti pidä odottamisesta. Teknisenä harmina pelin iso mittakaava teettää myös pitkiä lataustaukoja.

Pelin suurin ongelma on vaivannut sarjaa jo pitkään. Pelaaja löytää helposti itsensä tilanteessa, jossa se huijaa tekoälyä hyvin pelimäisin tavoin. Sarja uusin osa on taas hieman edellisiä parempi, mutta ajoittain pönttömäinen tekoäly houkuttelee usein hyödyntämään sen ohjelmoinnin heikkouksia tehtävässä etenemiseksi. Täysin realistinen tekoäly ei varmaankaan olisi sen hauskempi vaihtoehto, mutta sarjan pitkäaikaisen suunnitteluongelman kanssa joutuu näemmä elämään edelleen.

Hitmanissa saat rahallesi vastinetta pelistä, joka vikoineen kaikkineen katsoo niin taakseen kuin tulevaisuuteenkin. Toivotimme avoimemmat ympäristöt tervetulleiksi ja vanha seikkailun sekä kokeilun tunne on paljon Absolutionin tallennuspisterumbaa vahvempi. Prologi on pätevä ja Pariisin valtava päätehtävä on täynnä viihdyttäviä yksityiskohtia. Se näyttää hyvältä vaihtelevine sijainteineen ja realistisine hahmoanimaatioineen. Audiopuoli on hoidettu hyvin ääninäyttelyä myöten.

Entistä keskeisempänä oleva Contracts-pelimuoto lisää peliin hieman lisää ikää. Pelaajat voivat vierailla tutuissa kohteissa iskien tällä kertaa toisten pelaajien määrittämiin kohteisiin (joita on jo muutama) tai muokata tehtävän eri parametreja haluamallaan tavalla murhakohteista lähtötilanteisiin. Tehtävistä voi tehdä tämän kautta varsin vaikeita, joten asialleen omistautuneet digipalkkamurhaajat voivat hioa kynsiään pitkäänkin.

Tutkimisen ja seikkailumaisen pelaamisen kannustaminen on Hitmanin ehdoton valttikortti. Pitkät latausajat ja suotta asioita paljastavat haasteet eivät kuitenkaan tuhoa pelin uudelleenpeluuarvoa, jota IO on onnistunut luomaan runsain mitoin jo yhteen kenttään. Siksi onkin harmi, että seuraavaa episodia joutuu tämän lupaavan alun jälkeen odottamaan. Se on kuitenkin edessä ja vasta viimeisen episodin myötä voimme antaa Hitmanille sen lopullisen arvosanan. Jos laatu pysyy samana tai jopa kasvaa, älä ihmettele, jos alla oleva numero tekee saman.