Hogwarts Legacy on suositeltava kokemus kaikille Harry Potterin maailmasta kiinnostuneille

Vuosien varrella on saatu paljonkin Harry Potter -pelejä, mutta ne hyvät ovat tainneet olla ainoastaan Harry Potter and the Chamber of Secrets ja Lego Harry Potter. Hogwarts Legacy on kuitenkin jotain ihan muuta kuin pelkkä perinteinen lisenssipeli. Pelin piti tulla ulos jo kaksi vuotta sitten, mutta Warner Bros. on antanut Avalanche Softwarelle aikaa tehdä ensimmäisen oikean simulaation J.K. Rowlingin luomasta maailmasta.

Tarina sijoittuu noin 100 vuotta ennen ensimmäistä Harry Potter -kirjaa. Näin ollen mukana ei ole melkein ketään kirjoista tuttua henkilöhahmoa. Niitä poikkeuksia ovat Nearly Headless Nick ja Peeves. Henkilöhahmojen sukunimet toki vihjaavat tulevaisuudesta. Pelaaja luo oman henkilöhahmonsa kohtuullisen monipuolisella työkalulla, jonka jälkeen aloitetaan Hogwartsin velhokoulussa viides opiskeluvuosi. Toisin sanoen pelaaja on jäljessä opiskelutovereistaan.

Syyt ovat olemassa, mutta juonipaljastuksia tekemättä pelaajalla on omalaatuisia kykyjä, jotka kiinnostavat monia. Avalanche Software on koettanut luoda kokonaan uuden tarinan ilman Voldemortia, ja varsin hyvin siinä onnistunut. Juonessa riittää käänteitä, ja pelaaja voi valinnoilla muokata tarinaa omakseen. En ehtinyt arviota varten kokeilla eri tupia, ja testata eri valintojen seurauksia.

Valitsin Slytherin-tuvan, ja Harry Potter Fan Club -sovelluksen ladanneet voivat linkittää tilinsä pelin kanssa, ja saada näin pientä lisäkivaa omalle tuvalle. Pelin alkaessa päähenkilö on yhtä tietoinen taikavoimista kuin tavallinen muggle-ihminen, mutta pian asiantila muuttuu ensimmäisillä loitsuilla. Hogwartsissa koetaan odotettu tervetuliainen, jollainen on nähty ja koettu niin elokuvissa kuin kirjoissakin. Tupaan ohjauksen jälkeen on aika kuunnella lyhyt ohjeistus, ja sen jälkeen pelaaja onkin "irti".

Aluksi ei pääse tekemään muuta kuin seuraamaan tarinaa ja auttamaan kavereita pulmissaan (eli tekemään sivutehtäviä). Hogwarts on täynnä salaisuuksia. Aluksi käytin häpeällisen paljon aikaa vain piilotettujen esineiden etsimiseen, ja samalla pääsin katselemaan Hogwartsia tavalla ja toisella. Revelio-loitsua tulee siis heiteltyä ympäriinsä salaisuuksien paljastamisen toivossa, mutta kaikkia paljastuneita salaisuuksia ei saa itselleen. On siis lähdettävä oppitunneille.

Aivan kuten elokuvissa ja kirjoissa, pelaajan on otettava osaa opettajavetoisiin luentoihin oppiakseen kaiken tarvittavan. Näissä minipeleissä opitaan uusia loitsuja, kasvattamaan kasveja juomia varten ja niin edelleen. Oppitunnit kuuluvat tarinaan, joten tarinan puitteissa pelaajalla on aina etenemisessä tarvittavat taidot käytössään. Lisäksi halutessaan voi tehdä sivutehtäviä milloin haluaa. Muutaman tunnin pelaamisen jälkeen valittavana on mittava valikoima tehtäviä, joista pääosa on sivutehtäviä, ja toiset sitten osa tarinaa. Sivutehtävät ovat hyvin tehtyjä. Mukaan mahtuu toki muutama kehnompi, joissa vain noudetaan haluttu tavara jostain ja palataan takaisin, mutta jopa näissä mukana on yleensä jokin tekemisestä palkitseva asia. Osa sivutehtävistä vaikuttaa tavalla ja toisella päätarinan kulkuun.

Aluksi pelimaailmassa liikutaan lähinnä jalkaisin, mutta myöhemmin pääsee lentämään luudalla ja muillakin vehkeillä puhumattakaan pikamatkustusjärjestelmästä. Moinen tulee tarpeeseen, ja koulun ohella pelissä on mukana muun muassa Hogsmeade ja pienempiä maatiloja tutkittavaksi. Suosittelen kuitenkin kävelemään paikasta toiseen piilotettujen salaisuuksien vuoksi. Kaikkialla tuntuu olevan taidemaalareita, joiden töitä on varastettu, tavaroitaan hukanneita ihmisiä ja kummallisia pulmatehtäviä odottamassa ratkaisijaansa. Maailma on täynnä erilaista löydettävää, ja ympäriinsä astellessa tulee mieleen The Elder Scrolls V: Skyrim.

Toistaiseksi siis kaikki hyvin pelillisesti, mutta alusta alkaen valikoiden käyttö häiritsee, eikä se muutu paremmaksi pelin edetessä. Avalanche Software on valinnut valikoissa hiirellä osoittamisen periaatteen, mikä tietenkin toimii hienosti, jos käyttää pelatessaan hiirtä. Perinteisellä peliohjaimella valikoiden käyttäminen muuttuu kömpelöksi. Lisäksi jokaisen valikon välillä vaihtaessa on havaittavissa selkeä viive. Tavaroiden jaottelu valikossa tuntuu satunnaiselta, joten kullakin hetkellä sen parhaan esineen hahmottaminen muiden joukosta on vaikeaa. Pisteenä iin päällä pikamatkustusta tehdessä kartta ei avaudu eteen kätevästi ja helposti kun pitäisi päättää, mihin haluaakaan siirtyä.

Loitsut sen sijaan toimivat hienosti. Samaan aikaan voi olla valmiina käytössä neljä loitsua, ja jo parin tunnin jälkeen pelaajalla on enemmän kuin neljä loitsua valikoimissaan. Toisin sanoen loitsuja on jatkuvasti vaihdeltava. Päädyin pitämään käytössä kolmea, ja vaihtelin sitä neljättä aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Pian loitsujen määrän kasvu tekee moisen ratkaisun toimimattomaksi, mutta pelin edistyessä niitä loitsujakin saa kerralla enemmän käyttöön peliohjaimen kekseliään käytön ansiosta.

Hogwarts Legacyn yksi kohokohdista ovat sen taistelut. Ne tuovat mieleen Ninja Gaidenin ja Batman: Arkham Asylumin, sillä pelaajan on jatkuvasti hyökättävä monen kimppuun yhtä aikaa, heiteltävä pahiksia ilmaan ja tehtävä pitkiä liikeyhdistelmiä. Nämä sitten mahdollistavat tehokkaat erikoisiskut.

Pahikset reagoivat tietenkin eri tavoilla pelaajan hyökkäyksiin. Osa ei suostu singahtamaan ilmaan, joten ne on hoideltava toisilla tavoilla, kuten tulella, kasveilla, juomilla tai muilla sen sellaisilla. Niin ikään on oltava valmis puolustautumaan eri tavoilla, kun joutuu itse kohteeksi. Pelimekaniikka on hyvin suunniteltu, ja pelaaja kokeekin olevansa ohjaksissa. Taistelut eivät kuitenkaan ole koskaan yhtä sujuvia kuin Ninja Gaidenissa tai Batman: Arkham Asylumissa. Joskus ympäristö rajoittaa taistoja, ja jos pelaaja pääsee seisomaan pienellä korokkeella, voi voittaa loitsimalla pahiksien päälle tavaraa, eivätkä he itse yllä pelaajaan vastaiskuillaan.

Ulkoisesti Hogwarts Legacy on vaihtelevampi laadultaan kuin olisin toivonut. Kehitystä tehtiin pitkään Playstation 4:lle ja Xbox Onelle, ja se myös näkyy. Valaistus ei ole nykyaikaista tasoa, ja tehosteet ovat ajoittain jokseenkin alkeellisia, ja liikeanimaatiot jäykkiä. Pitkästä kehitysajasta kielii myös puheen ja huulten liikkeen ajoittainen yhteensopimattomuus. Pelisuunnittelu on kuitenkin mahtavaa, ja kasvot niin ihmisillä kuin olioillakin ovat kertakaikkisen hyvin tehdyt. Välivideoiden katseleminen on ilo. Kunhan vain ei kiinnitä liikaa huomiota yksityiskohtiin, on Hogwarts Legacy kaunis katsella.

Valitettava on tekoälyn ohjaamista henkilöhahmoista eli niin sanotuista NPC-hahmoista. Suurimman osan kanssa ei voi olla lainkaan tekemisissä. Heput vain kävelevät ympäriinsä, ja aamulla tuvasta herätessä ketään ei ole missään. Hogwarts sinänsä auttaa hyvin eläytymään J.K. Rowlingin luomaan maailmaan, mutta NPC-hahmot tekevät juuri päinvastoin muistuttaen siitä, että pelkkä pelihän tämä vain on.

Pääasiassa olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Hogwarts Legacyyn. Tässä on se peli, jota Harry Potterin fanit ovat odottaneet. Maailmaan voi uppoutua ja pelata niin kuin haluaa. Mikäli suosii hiiviskelyä, voi oman hahmonsa sellaiseksi kehittää. Jos taas suosii taikaista Ramboa, on siihenkin annettu työkalut.

Lisäksi Avalanche Software lisää ajan kanssa mukaan erilaisia keinoja pelaamista monipuolistamaan, joten tylsää ei tule olemaan. Muutamia bugeja tuli vastaan, ja kerran jouduin käynnistämään pelin uudestaan juututtuani käytävään, mutta muuten pelin tekninen kunto on hyvä jo heti julkaisussaan. Lämmin suositus kaikille Harry Potterin maailmasta kiinnostuneille.