Hotline Miami on omituinen peli. Sen ahdistava tunnelma muistuttaa kosteaa hellepäivää Miamissa, ja pelistä suorastaan hohkaa kadulle jätettyjen roskapussien ja kärpästen täplittämien verilammikoiden löyhkä. Värivalinnat, musiikki ja hieman heilahteleva ruutu tekevät parhaansa johdattaakseen pelaajan pois mukavuusalueeltaan. Tämä ei ole se tyypillinen Playstation-peli.
Tarina on päällisin puolin yksinkertainen. Päähenkilö on jonkinmoinen palkkatappaja, jonka puhelinvastaajaan jätetään keikkoja, jotka tämä käy sitten suorittamassa. Keikan jälkeen pistäydytään baarissa tai vuokraamassa video tai ehkä syömässä pizza.
Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin selkeää. Miksi kaikkien mestojen tiskin takana on sama tyyppi? Ketä ovat naamiopäiset miehet, jotka ilmestyvät palkkatappajan uniin esittämään tälle vaikeita kysymyksiä? Ovatko ne edes unia, ja onko mikään loppujen lopuksi todellista? Hotline Miami saattaa vastata joihinkin näistä kysymyksistä, tai sitten ei.
Neonvärinen väkivaltasirkus on esitetty melko karkealla kasibittigrafiikalla, ja osa sen kuvituksesta on suorastaan lapsellista. Tämä on kuitenkin vain yksi osa sitä palapeliä, joka tekee kokonaisuudesta niin perinpohjaisen vinksahtaneen. PS Vitan ruudulla toiminta tosin kutistuu kovin pieneen mittakaavaan, ja käsikonsolia saakin tihrustaa läheltä, ettei esimerkiksi sohvalla istuva mafiamies jää huomaamatta. PS3:lla pelattaessa näkymää tietysti riittää enemmän, mutta silloin ruudun heilunta voi alkaa tuntua vatsanpohjassa ennemmin kuin myöhemmin.
Hotline Miami ei tosin muutenkaan sovi pitkiin pelisessioihin. Pelaaja pakotetaan selvittämään kenttiä joskus yrityksen ja erehdyksen kautta, ja koska pelissä kuolee kertaiskusta, ovat taistelutilanteet monesti melkoista kolikonheittoa ja toistoa tulee ihan varmasti. Vita ei varsinaisesti helpota tätä, koska sen napit eivät riitä kattamaan kaikkia olennaisia komentoja, ja pelaaja joutuu välillä tökkimään kosketusnäyttöä. Kenttää on hankala skannailla laajemmalta, eikä vihollisiin yleensä pysty lukittautumaan, kun tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin. Suurin kysymys tässä on, miksi kehittäjä ei ole hyödyntänyt Vitan takana olevaa paneelia, jota olisi voinut taputella edes hieman helpommin?
PS3:lla toiminta on heti sulavampaa, ja kyseessä voi olla jopa paras Hotline Miamin versio tähän mennessä. Vihollisiin lukittautuminen onnistuu myös vauhdista, ja vaikka peli ei ole edelleenkään helppo, ei siitä ehkä ota ihan samanlaisia kierroksia kuin Vita-versiosta, jossa on helpompi syyttää ohjausta. PS3-versiota on myös työläämpi heittää ikkunasta totaalisten kilareiden iskiessä.
Hotline Miami on haastava, raivostuttava, mutta loppujenlopuksi todella hyvin suunniteltu ja ainutkertainen, ainakin siihen asti että sen jatko-osa julkaistaan. Pelin musiikkivalikoima on edelleen kuumaa kamaa millä tahansa alustalla. Vitallakaan pelattavuutta ei olla rampautettu kokonaan, mutta se vaatii kovaa totuttelua, koska virhemarginaalia on kutistettu siinä entisestäänkin.
Playstation-pelaajan ei tarvitse punnita, kannattaisiko hänen sijoittaa Vitaan vai kotikonsoliin, sillä Hotline Miamin saa yhdellä maksulla näille molemmille. Peli ei takuulla ole kaikkien makuun, mutta jos ajatus David Lynchin elokuvista muistuttavasta armottomasta refleksitoiminnasta kuulostaa hyvältä, on tämä peli sinulle.