Housemarque-retro: Matterfall (PS4)

Housemarque ei turhan useasti ole tasohyppelygenreen mennyt matkansa varrella. Matterfallia edeltävä loikinta firman tallista oli vuoden 2011 edelleen erinomainen metroidvania Outland. Matterfallissa ei kuitenkaan seikkailla sokkelossa, mutta yksi ominaisuus Outlandista on mukaan kuitenkin otettu - valtava määrä vihollisia ja niiden laukomia ammuksia.

Matterfallin luotihelvetissä kuljetaan halki yhdeksän kentän samalla antimateriaa materiaksi muuttaen, mistä myös peli on todennäköisesti saanut nimensä. Materiasäteellä tehdään esimerkiksi tasoja näkyväksi, vapautetaan vankeja ja laukaistaan vihollisryhmien toisinaan kentälle pudottamia materiapommeja. Kaikki tämä samaan aikaan kun tehtävä on loikkia tasolta toiselle ja tuhota vihollisia kahden tikun ohjaussysteemillä, jossa kakkostikku vastaa ammuskelusta.

Jos kokonaisuus kuulostaa kaoottiselta, se on myös juuri sitä, mutta se kaaos on todella viihdyttävää. Kunhan omintakeiseen ohjaus, jossa esimerkiksi hyppy on sijoitettu oikeaan hartianappiin, alkaa upota selkärankaan, Matterfallin parissa on todella hauskaa. Musiikki rokkaa täysillä, nopeatempoinen väistely ja yhtäaikainen ammuskelu saa liikkumaan sohvalla hervottomasti ja värikäs ulkoasu viehättää. Mainiota kamaa!

Sitten se loppuu. Matterfallin suurin puute on sen todella lyhyt kesto - peli on mahdollista läpäistä parissa tunnissa yhdellä istumalla. Tämä on todennäköisesti ollut kehitysvaiheessa tarkoituskin, sillä peli sisältää maailmanlaajuiset pistetaulukot, minkä lisäksi peli sopii todella mainiosti speedrun-harrastuksen kohteeksi.

Kolikolla on toisaalta kääntöpuolensa. Mikäli sattuu olemaan sitä sorttia, joka haluaa haastaa itsensä samoissa kentissä uudelleen ja uudelleen pisteitä ja aikaa parannellen, ei Matterfallia aika ole sinänsä nirhaissut juuri lainkaan. Hyvät arcadepelit ovat hyviä arcadepelejä vuodesta toiseen ja Matterfall sujahtaa juuri ja juuri tällaiseen koloon - kyseessä voisi hyvinkin olla menneiden vuosien kolikkopeli. Tästä näkökulmasta katsottuna kyseessä on edelleen pelaamisen arvoinen pikku peli ja kyllähän tämän kerran pelailee läpi muutenkin ihan mielellään.