Housemarque-retro: Stardust

Housemarque juhlisti kesällä jo 30-vuotiseksi ehtinyttä uraansa. Yhtiön tarina syntyi suomalaisen peliteollisuuden aamunkoitteessa. Tuolloin, 1990-luvun alkupuolella Suomen pelialalla oli kaksi nousevaa ja lupaavaa pelistudiota, Bloodhouse ja Terramarque. Suomalaista kotimikrokantaa kuvaavasti molempien yhtiöiden ensimmäiset peli kehitettiin Amigalle. Terramarquen ensimmäinen peli oli fantasiatappelupeli Elfmania ja Bloodhouse julkaisi puolestaan tämän artikkelin tähden, Stardustin.

Stardustin idea oli yksinkertainen, peli kun oli käytännössä klooni Asteroidsista Suomi-mausteilla ja laadukkaalla tuotannolla. Kaiken keskellä on yksinäinen avaruusalus, joka pilkkoo aseillaan kohti syöksyviä asteroideja aina vain pienemmiksi ja pienemmiksi palasiksi, kunnes jäljellä on vain tähtipölyä. Stardust lisäsi soppaan poimittavia aseita ja muita lisävoimia, joiden ohella tavarat ja planeetat oli nimetty varsin suomalaisittain.

Amiga-pelaajien keskuudessa Stardustista tuli nopeasti iso ilmiö ja peli huomioitiin maailmanlaajuisesti. Vaikka peli käännettiin myöhemmin myös PC:lle ja Atari ST:lle, nämä käännökset eivät olleet Bloodhousen itsensä käsialaa. Etenkin PC-käännös pelistä on huomattavasti alkuperäistä kehnompi tekele.

Stardustin suosio innoitti Bloodhousea jatkamaan tähtipölyn parissa. Enemmän on enemmän ja niinpä tehokkaammille Amigoille suunnattu Super Stardust näki päivänvalon vain vuotta myöhemmin. Lisää tehoa tarkoitti tietenkin komeampia grafiikoita ja etenkin upeampaa musiikkia. Itse muistelen lämmöllä erityisesti Super Stardustin PC-versiota, joka julkaistiin kaksi vuotta alkuperäisen jälkeen. Niin paljon etenkin kotimainen pelilehdistö oli Super Stardustia ylistänyt, että pakkohan sitä oli päästä pelaamaan!

Niinpä Super Stardustin parissa tuli vietettyä tunti poikineen. Tiukka ja viihdyttävä toiminta yhdistettynä jo mainittuihin grafiikoihin ja musiikkiin oli hypnoottinen kombo, eikä pelistä halunnut päästää irti silloin millään. Super Stardust huomattiin myös Suomen ulkopuolellakin laajalti ja saipa peli kunnian tulla julkaistuksi myös Amigan varsin epäonniselle CD32-pelikonsolille.

Super Stardustin PC-version myötä muutakin oli muutunut kuin vain grafiikat ja musiikit. Pelikotelon kannessa ei lukenutkaan enää Bloodhouse, vaan alkuvuodesta 1995 Terramarquen ja Bloodhousen yhdistymisen seurauksena syntynyt Housemarque, jonka ensimmäinen peli Super Stardustin PC-versio sai kunnian olla.

Tämän jälkeen tähtipöly kuitenkin jäi pitkäksi aikaa. Housemarque julkaisi seuraavaksi pelaajien kiittelemän, mutta isommassa mittakaavassa hieman unohdetun seikkailupeli Alien Indicentin, joka toki suomennettiin ja tunnettiinkin täälläpäin nimellä Muukalaisten yö.

1990-luvun loppupuolta kohden osoittamiseen ja klikkailuun perustuvat seikkailut olivat kuitenkin hiipumassa suurimmista suosion päivistään, joten seikkailun jälkeen palattiin avaruustoimintaan The Reapillä. Itse muistan The Reapin erityisesti teknologisena mestariteoksena aikansa tekniikalla ja peli näyttikin omana aikanaan aivan tolkuttoman upealta. Asteroidsin sijaan innoitusta The Reapiin oli haettu Segan kolikkopeli Zaxxonista, etenkin isometrisesti etenevän kuvakulmansa puolesta.

The Reapin jälkeen avaruus jäi Housemarquelta jälleen toviksi ja katse siityi lumllautoihin. Varsin pätevien Supreme Snowboardingin ja Transworld Snowboardingin jälkeen Housemarque vietti muutaman vuoden hiljaisempaa eloa, kunnes vuonna 2007 oli jälleen Stardustin aika. Playstation 3:n ensimmäisessä aallossa julkaistu Super Stardust HD oli kertakaikkiaan erinomainen näkemys tutusta aihiosta ja on edelleen hienoa pelattavaa.

Sony halusi samoihin aikoihin osansa kannettavien konsolien kakusta ja niinpä näppärä pikku laite nimeltä PSP näki noihin aikoihin päivänvalon. Stardust olisi sopinut kuin nakutettu kannettavaksi viihteeksi, mutta harmillisesti PSP:ssä oli vain yksi analogiohjain. Tämän vuoksi Super Stardust Portablessa aluksen ammuksia ohjataan toimintanäppäimillä, mikä ei valitettavasti toimi yhtä hienosti kuin kahden analogitikun ohjaus. Pelinä kannettava Stardust on pohjimmilaan mainio ja erilaisia pelimuotojakin piisaa. Ohjaus on kuitenkin kankeaa ja ennen kaikkea, peli näyttää nykyään todella vanhentuneelta. Stardustin värikkäästä loistosta tallella on vain murunen. Kannettava Stardust on myös tällä hetkellä harmillisesti ainoa painos pelistä, joka on saatavilla Playstation Plus -palvelun kautta.

Ennen seuraavaa Stardustia Housemarque ehti hurmaamaan pelaavaa yleisöä muun muassa edelleen erinomaisella Outland-tasohyppelyllä. Kannettavassa Stardustissa oli kuitenkin edelleen lunastamatonta potentiaalia ja koska PSP:n seuraajassa, Playstation Vitassa toinen analogitikku oli, Super Stardust Delta sitä myös hyödynsi. Delta oli muutenkin siihen asti sisällöltään laajin ja komein Stardust tuohon asti ja mikäli Vita olisi menestynyt paremmin, myös Deltaa muisteltaisiin varmasti useammin edelleen.

Toistaiseksi viimeinen tähtipölypeli on uudelleenversiointi Super Stardust HD:sta, kulkien Ultra-lisänimen alla. Ultra päivitti hieman alkuperäisen pelin ulkoasua ja lisäsi mukaan kiinnostavan suoratoistomuodon, jossa loputtomiin kiertävää pelaamista pystyy toistamaan verkon yli, samalla mahdollistaen muiden pelaajien mukaan liittymisen. Muut pelaajat voivat halutessaan joko auttaa pelaajaa, tai sitten toimia tätä vastaan.

Itselleni rakkain Stardust on jo lähes 30 vuoden ikään ehtinyt Super Stardust, mutta se on nostalgiaa se. Stardustissa on edelleen oma upea vetovoimansa ja mikäli näitä ei ole pelannut, ainakin Ultralle kannattaa antaa mahdollisuus. Tuosta pelistä on kuitenkin aikaa jo kymmenen vuotta, Housemarquen keskittyessä muihin projekteihin. Kuka tietää, ehkä tähtipölyn aika koittaa vielä, mutta odotellaan Saros ensin ja haaveillaan sitten!