Hunt: Showdown

Nimi Hunt: Showdown ei ehkä kerää palkintoja omaperäisyydestä, mutta se kuvaa silti hyvin Crytekin verkkopyssyttelyä. Tyypillisessä ottelussa toiminta alkaa juurikin Hunt-osuudella. Pelaajan tulee joko yksin tai muutaman kaverin kanssa etsiä maailmassa olevia railoja (rift), ja sulkea ne oikeassa järjestyksessä. Samalla pitää selviytyä iholle pyrkivistä zombimaisista olioista. Kun sitten on löytynyt tarpeeksi markkereita tai johtolankoja, on aika siirtyä siihen Showdown-vaiheeseen. Tähän asti selviytyneet joukkueet käyvät taistoon toisiaan vastaan ja jäljelle jääneitä epäkuolleitakin vastaan. Edessä on kilpajuoksu uloskäynnille, ja kunnia on sen, joka sinne pääsee.

Hunt: Showdown lainaa joitakin osiaan Battle Roaylesta, mutta se ei kokonaisuutena tunnu Fortnitea kopioivalta. Lainattuja ominaisuuksia tukevat nokkelasti tehdyt muut suunnitteluratkaisut. Tapahtumapaikka on yksi tällainen, ja rajatussa määrässä pysyttelevä pelaajien lukumäärä on toinen sellainen. Kentät erottavat Hunt: Showdownin omaksi eläimekseen, ja se onkin mitä parhaimmin toteutettu. Toista vastaavaa ei ihan heti tule mieleen, ja kauhuteema sopii hyvin yhteen PvP/PvE-menon kanssa.

Hunt: Showdown tapahtuu puisten talojen ja kolhojen rötisköjen lomassa, joissa laahustaa todella häijyn näköisiä olioita. Usein jo yhden iskun kohteeksi joutuminen haukkaa puolet pelaajan energiamittarista. Jokaisessa ottelussa pelaaja aloittaa kartan laitamilta, ja erityisen darksight-näkymän avulla pääsee suuntaamaan oikeaan paikkaan. Lisäksi on katseltava maastoa parempien varusteiden toivossa. Epäkuolleita voi matkan varrella ampua, mutta yleensä hiiviskely on suositeltavampaa.

Suomaisemat näyttävät upeilta, ja maasto on saatu elämään monilla yksityiskohdilla ja tehosteilla. Äänimaailma kuitenkin on se, joka saa pelin erottumaan positiivisesti. Yliluonnollinen näkökyky ohjaa oikeaan suuntaan, mutta yhtä tärkeää on käyttää korviaan ympäristön havaitsemiseen. Laukausten suunnan päätteleminen on tietysti selvää, mutta maastossa liikkuessa yksi jos toinenkin asia pitää ääntä paljastaen pelaajan olinpaikan.

Käytössä oleva aseistus istuu valittuun aikakauteen hyvin. Pelissä etenemistä haittaa kuitenkin tarpeettoman monimutkainen hahmonkehitysjärjestelmä, jonka puitteissa avataan tavaraa käyttöön. Omaa metsästäjäänsä voi siis vahvistaa taistoja varten, mutta kuolon korjatessa se on sitten siinä. Tämä kuoleman lopullisuus saa välittämään oman pelihahmon kohtalosta ihan uudella tavalla.

Julkaisussa pelaaminen onnistuu kahdella tavalla. Bounty Huntissa pelaajat liittyvät yhteen kaksittain tai kolmittain (ja kovat pelaajat yksin), jonka jälkeen suoritetaan käskettyjä tavoitteita ja kukistetaan pomovastuksia. Tällainen saattaa olla vaikka jättimäinen myrkkyä sylkevä hämähäkki. Onnistumisen jälkeen olio on karkotettava, joka samalla ilmoittaa pelaajan olinpaikan kaikille pelissä oleville. Tämän jälkeen onkin aika poistua. Epäonnistumisesta menettää puolet kerätyistä kokemuspisteistä. Toisin sanoen ihan kaikkea ei menetä, vaikka pieleen menisikin.

Bounty Huntista on olemassa myös yhdelle pelaajalle tarkoitettu versio, jossa olon hankalaksi tekevät tekoälypahikset. Vastassa on myös kourallinen muita pelaajia, jotka kaikki vahtaavat suljettavia railoja, kunnes yksi pelaaja avaa kaivolähteen (wellspring). Sitten onkin aika Showdownin, ja muiden pelaajien on lähestyttävä puolustavaa johtajaa ennen kuin aika loppuu. Ottelut ovat ohi varsin nopeasti, joten luvassa on mukavaa vaihtelua pääpelimuotoon verrattuna, ja soolona pelattavan pelimuodon hahmon voi viedä myös joukkuetaistoihin.

Pelaajien lukumäärä on vaatimaton 10-12. Tämä estää Hunt: Showdownia muuttumasta villin lännen aivottomaksi pyssyttelyksi pitäen tilanteet intensiivisinä ja tasapainoisina. Pelillä on kuitenkin vielä tilaa monipuolistua uusien pelimuotojen ja karttojen muodossa tulevaisuudessa.

Pelaamisessa on hyvä yhdistelmä toimintaa ja hiiviskelyä, mutta kuten jo mainitsin, harmillisesti hahmonkehitys on sekava ja liian monimutkainen. Järjestelmä on selvästi tehty tällaiseksi, jotta se rohkaisisi tekemään mikromaksuostoksia. Lisäksi mukana on jo nyt DLC-tavaraa, joka on maksullista. Ottaen huomioon, miten kevyt peli on tällä hetkellä tarjolla olevien pelimuotojen suhteen saattaa tuntua siltä, että hintalappu on liian korkea. Kaikesta huolimatta hieman erilaista moninpelipyssyttelyä etsiville Hunt: Showdown on kokeilemisen arvoinen.