Hyperwired

Todella hyvässä ammuntapelissä on jotain ajatonta. Hyperwired pyrkii vangitsemaan tuon klassisen arcade-tunnelman heittämällä pelaajan suoraan avaruuteen, jossa vihollisparvet, ammukset ja sekunnin murto-osassa tehtävät päätökset ovat keskiössä. Tehtävä on yksinkertainen: navigoida tasojen läpi ja voittaa vastustajat.

Avaruusaluksesi vetää perässään pientä ”jackia” keskellä ruudulla vallitsevaa kaaosta. Tavoitteena on selviytyä hengissä ja kytkeä kaapeli hajallaan oleviin päätteisiin avataksesi tien seuraavalle tasolle. Hyperwired ei kuitenkaan pidä pelaajaa kädestä, sillä toiminta alkaa heti ja vaatii sinua selvittämään pelimekaniikan itse. Esimerkiksi kesti minulta melko kauan tajuta, että ruudulla näkyvät pienet alukset voi kerätä ja rakentaa niistä taistelujoukko avukseni. Tällainen oivallus tuntuu vapauttavalta aikana, jolloin monet pelit selittävät jokaisen yksityiskohdan pitkillä ohjeilla ja jatkuvasti ponnahtavilla ohjeikkunoilla.

Vaikka pelin läpipelaaminen alusta loppuun kestää noin tunnin, Hyperwired onnistuu pitämään sinut kiinnostuneena. Tasot eivät esiinny lineaarisessa järjestyksessä, vaan ne satunnaistuvat pelikerrasta toiseen, mikä tekee jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen. Ympäristöt vaihtelevat huomattavasti odotettua enemmän, mikä estää peliä tuntumasta yksitoikkoiselta ennen lopputekstien rullaamista. Vihollisia ovat lentävät alukset, tykit ja satunnaiset avaruusmyrkkyjalkaiset, ja vaikka vihollistyyppien määrä on rajallinen, vastus tuntuu silti yllättävän monipuoliselta.

Tasojen välillä valitset päivityksiä, jotka muokkaavat pelin loppuosaa, ja suurempi nopeus, tehokkaammat ohjukset ja muut parannukset antavat selkeän tunteen edistymisestä. Järjestelmä on yksinkertainen ja tuo peliin henkilökohtaisen vivahteen, sillä pelaaja päättää aluksen kehityksestä. Valinnanvaraa ei ole valtavasti, mutta yhdistettynä satunnaisesti valittaviin tasoihin ne takaavat, ettei kahta samanlaista pelikertaa ole. Pelin edetessä avautuu uusia aluksia, joilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia: toiset ovat nopeampia, toisilla taas on enemmän terveyttä (HP). Hyperwired ei erotu syvällisillä roolipelimekaniikoilla, mutta se tarjoaa riittävän vapauden, jotta pelaajat voivat tuntea omistavansa oman pelityylinsä. Nämä ovat pieniä yksityiskohtia, mutta ne saavat pelin tuntumaan huolellisemmin suunnitellulta kuin sen yksinkertainen ulkoasu aluksi antaa ymmärtää.

Suurin pettymys on äänimaailma. Neljännellä tasolla aloin miettiä, oliko joku jättänyt loput ääniraidasta toiselle avaruusasemalle, sillä genressä, jossa nopea vauhti ja uudelleenpelattavuus ovat ratkaisevia, laajempi musiikkivalikoima olisi parantanut kokonaisvaikutelmaa, etenkin ensimmäisen tunnin johdannossa, jossa toistuva musiikki alkaa väsyttää mieltä.

Myös aseistuksen monipuolisuus olisi voinut olla parempi. Koko pelikokemusta hallitsevat kolme avainmittaria: terveysmittari, ammusmittari ja energiamittari. Terveys ja ammukset vaativat jatkuvaa huomiota taistelun aikana, kun taas energiamittaria käytetään pääasiassa kerättyjen pienten alusten hinaamiseen. Peruskykyjoukko (mukaan lukien kyky pudottaa tuhoisia pommeja ja hidastaa aikaa) on tervetullut apu tasojen läpi taisteltaessa. Vaikka tasojen läpäisyn jälkeen ansaitut päivitykset vahvistavat alusta, taistelu itsessään ei muutu mekaanisesti juurikaan, ja jonkin ajan kuluttua peli on jo esitellyt suurimman osan arsenaalistaan, jolloin eteneminen menettää vetovoimansa.

Myös visuaalinen selkeys puuttuu toisinaan. Kun näyttö on täynnä vihollisia, ammuksia, räjähdyksiä, päivityksiä ja omia saattaja-aluksia, on vaikea erottaa, mitä tapahtuu. Intensiteettiä arvostetaan, mutta jotkut jaksot muuttuvat haastavuuden sijaan kaoottisiksi, ja toisinaan peli ei pysynyt mukana kaikessa, mitä näytöllä tapahtui. Huomasin miettiväni, olinko painanut hidastuspainiketta vai oliko kyseessä vain viive.

Samaan aikaan Hyperwired toimii uskomattoman hyvin ydinmekaniikkansa ansiosta. Vihollisten raivaaminen tieltä, terminaalien etsiminen ja aluksen päivittämistavan valitseminen antavat pelille oman identiteettinsä muiden ammuntapelien joukossa. Se ei keksi genreä uudelleen, vaan Hyperwired jättää siihen oman, erottuvan leimansa.

Hyperwired Hyperwired ei aivan yllä genren huipulle, mutta se seisoo vakaasti omilla jaloillaan. Lyhyt peliaika estää konseptia käymästä tylsäksi, ja vaikka peli ei kirjoita historiaa uusiksi, se tietää tarkalleen, millainen se haluaa olla. tarvitsee vain tunnin muistuttaakseen meitä siitä, miksi tähän genreen ei vieläkään kyllästy.