Idän lohikäärme (4K) on 1980-luvun parodia 1970-luvusta

Idän lohikäärme eli "Berry Gordy's The Last Dragon" vuodelta 1985 on kummallinen kokemus. Se tekee pidäkkeettä pilaa 1970-luvun kung fu -elokuvista, mutta kuitenkin 1980-luvun hengessä. Kasariajan tunnelma on niin vahvasti läsnä, että sitä voisi kuvitella parodiaksi tekoajankohdastaan. Ehkä niin onkin? Mene ja tiedä.

New Yorkin Harlemissa elää Leroy Green (Taimak), jonka intohimona on kung fu. Hänen opettajansa toteaa, ettei mitään opetettavaa enää ole, ja se korkein taso valaistumisessa tulee löytää itse. Paikallinen suurikokoinen uhoaja Sho'nuff eli Harlemin Shogun (Julius Carry) haluaa jostain syystä haastaa Leroyn kaksintaisteluun, joka ei kuitenkaan millään meinaa suostua. Lopuksi toki taistelu saadaan, ja kamppailulajien valaistumisen korkein tasokin siinä sivussa aukeaa.

Kaikki näyttelijät lyövät suorituksensa aivan totaalisen läskiksi. Näin ollen on pakko päätellä, että kyseessä on tietoisesti valittu ohjaajan ratkaisu. Sama koskee myös puvustusta, joka on niin värikästä ja pöyhkeää kasaria kuin olla voi. Musiikki on tietysti sitä aikakauden kuuminta discoa ja muuta hittiä. Lavasteet näyttävät olevan ihan aitoja paikkoja, eli toisin sanoen sitä kasariajan New Yorkia. Ja kaiken kummallisuuden kruununa tavoitteena on todellakin tehdä pilaa 1970-luvun Bruce Leen tähdittämistä kung fu -elokuvista. Kattaus on siis todella poikkeuksellinen.

Idän lohikäärme on kaikin tavoin ammattimaisesti ja sujuvasti tehty kaikilla osa-alueillaan. Ikään kuin tarkoituksena olisi tehdä huonon amatöörielokuvan näköinen leffa. Tarina ei kummoinen ole, mutta sekin kerrotaan hyvin, ja henkilöhahmot saavat kukin mukavasti aikaa ruudulla. Toisin sanoen teknisesti mitään valittamista ei ole.

Lisämateriaaleina ei ole muuta kuin yksi kommenttiraita. Moinen on harmillista, sillä näin erikoisesta elokuvasta olisi kaivannut jonkinlaista historiallista katsausta, mistä oikeastaan on ollut kyse. Vaikuttaa siltä, että elokuva on ollut jonkinlainen kannanotto johonkin tekoajankohtansa päivänpolttavaan asiaan, joka ei enää aukea pohjoismaiselle katsojalle 2020-luvulla. Niin tai näin: jos joskus on halunnut nähdä, millaista 1980-luvulla maailma näytti, on tässä ehkä se paras esimerkki kyseisestä aikakaudesta.