Immaculate - Tahraton on kantaaottava kauhuelokuva

Kauhuelokuvat elävät jonkinlaista uutta kukoistuskautta, ja joukkoon mahtuu tietysti myös uskonnollisia teemoja käsitteleviä teoksia. Manaajat lukeutuvat suosikkeihini, joten menin mielenkiinnolla katsomaan Sydney Sweeneyn tähdittämän leffan Immaculate - Tahraton. Nykyaikana elokuvien pituus on karannut käsistä, eivätkä kahden ja puolen tunnin eepokset ole harvinaisia. Tässäkin suhteessa Immaculate on mukava yllätys, sillä kestoa on vain 89 minuuttia. Katsomiskokemus oli lopulta pettymys, mutta kokonaan toisella tavalla kuin olisin odottanut.

Nunna sisar Cecilia (Sweeney) saa Yhdysvalloista siirron Italian maaseudulla sijaitsevaan luostariin. Päällisin puolin kysymyksessä on vanhojen nunnien saattohoitokoti, jota hoitavat toiset nunnat. Eristynyttä elämää viettävän yhdyskunnan johtajistossa on muutama mies, mutta muuten kaikki asukkaat ovat naisia. Aluksi Cecilian elämä on hyvinkin mallia "rukoile ja tee työtä" (ora et labora). Hyvin nopeasti käy kuitenkin ilmi, että yhteisön taustalla on jotain salattua ja kammottavaa.

Aihepiiristään huolimatta Immaculatessa ei ole lainkaan yliluonnollisia elementtejä. Useampaan kertaan henkilöhahmojen suulla jopa todetaan, ettei Jumalalla ole tämän kanssa mitään tekemistä. Ja kun elokuvan edetessä idyllisen yhteisön kulissi alkaa rakoilla, toteaa nunnakollega suureen ääneen "minä tiedän, milloin mies valehtelee". Immaculatessa yliluonnollisen korvaa luonnontiede, sillä johtavassa asemassa oleva isä Sal Tedeschi (Álvaro Morte) opiskeli biologiaa ennen hengellistä kutsumustaan.

Tarina kerrotaan alusta loppuun saakka johdonmukaisesti ja onnistuneesti. Ympäristöt, puvustus ja näyttelijöiden suoritukset ovat uskottavia, mikä auttaa tunnelmaan eläytymisessä. Ja kun tarina on kerrottu, on katsoja ainakin suurin piirtein tyytyväinen loppuratkaisuun. Paino sanaparilla "suurin piirtein", sillä loppu jättää pohtimaan avoimeksi jääneitä kysymyksiä, mutta se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin.

Toinen tekijöiden tarkoitus on ilmeisesti ollut tehdä kantaaottava elokuva. Kunniansa saavat kuulla niin kirkko, luonnontiede kuin miehetkin. Ja aivan loppuun sisällytetään ymmärtääkseni myös se viimeinen kannanotto, joka liittyy naisen valintaan saattaa raskaus loppuun saakka. Saman tarinan olisi voinut sijoittaa mihin tahansa suljettuun yhteisöön, ja asukkaat olisivat voineet olla tasaisesti miehiä ja naisia. Tekijät ovat kuitenkin nimenomaisesti valinneet ympäristöksi katolisen nunnaluostarin. Siksi olen taipuvainen ajattelemaan, että taustalla on kannanotto.

Kantaaottavien elokuvien huono puoli on, että jos katsoja on kovin vahvasti leffan välittämää sanomaa vastaan, koetaan elokuva yleensä loukkaavaksi. Nopea Googlen käyttäminen paljasti, että osa katsojista on todellakin kokenut Immaculaten loukkaavana. Samaan aikaan voi sanoa, että jos (tai kun) elokuvantekijöiden tarkoitus oli herättää katsojissa tunteita, siinä myös onnistuttiin.

Immaculate - Tahraton on yllättävä elokuva. Katsojan sukupuolesta, poliittisesta suuntautuneisuudesta ja uskonnollisista tunteista riippuen yllätys voi olla joko positiivinen tai negatiivinen.