Immortals of Aveum on selkeä ja suoraviivainen

Fantasiavetoisia ensimmäisen persoonan räiskintäpelejä ei ole markkinoilla liiaksi asti, vaikka taikojen paukominen kaiken maailman kummajaisten kaaliin oli hauskaa jo kauan sitten, kun lajityyppiä parhaimmillaan edustivat Heretic ja Hexen. Entisistä Dead Space ja Call of Duty -kehittäjistä koostuva Ascendant Studios lähteekin ensimmäisessä pelissään viemään taistelut avaruuden ja juoksuhautojen sijasta pitkästä aikaa fantasiauniversumiin.

Pelin päähenkilö Jak asustelee ränsistyneessä slummissa perheensä kanssa. Jossain ulkomaailmassa on meneillään ikuinen sota, joka näkyy kortteleissa lähinnä silloin tällöin sodan riveihin lähtevinä sotilastarjokkaina. Eräänä päivänä sota kuitenkin tulee kirjaimellisesti Jakin kotiin ja samalla selviää, että Jak on poikkeuksellinen taikalahjakkuus, josta lähdetään leipomaan taikakentille korkea-arvoista upseeria, tai tässä tapauksessa Kuolematonta.

Meno on sinänsä selkeää ja suoraviivaista. Kättä pidempien sijaan Jakin sormet taikovat joko vihreää, sinistä tai punaista taikaa vihollisia päin. Vihreät taiat ovat sarjatuliaseita, punaiset taiat osuvat lähitaistelussa laajemmalle alueelle ja sinisillä taioilla taas tähtäillään etäisyyden päästä. Varsinaisia innovaatiota ei siis oikeasti ole tältä osin luvassa, sillä taiat olisi mahdollista sinänsä korvata suoraan perinteisillä aseilla vain grafiikat vaihtamalla.

Onneksi seassa on muutakin. Osa taioista esimerkiksi hidastaa vihollisia tai ympäristön esineitä, toisella taialla on taas mahdollista nykäistä vihut lähitaisteluun, kun taas hitaasti latautuvilla erikoisiskuilla rikotaan vihollisen suojamuureja tai laukaistaan vaikkapa nippu hakeutuvia ohj... taikoja vihollisten niskaan. Uusia taikoja ja kykyjä tarjotaan käyttöön pikkuhiljaa ja kaikelle mahdolliselle on myös käyttöä.

Mukaan on leivottu myös kevyitä roolipeliaineksia. Tasojen nousemisen myötä kolmea päätaikaa voi päivittää ja sitä kautta avautuu myös uusia kykyjä käytettäväksi. Käytössä olevia varusteita voi päivittää ja uusia ostaa kerättävillä väripalasilla ja tietenkin rahalla. Karttoihin on myös piilotettu kaikenlaista kivaa sisältäviä arkkuja.

Vaikka kerättävät tavarat ja roolipeliominaisuudet saattaisivatkin puhua avoimemman pelikokemuksen puolesta, rakenteeltaan Immortals of Aveum on suoraviivainen putki, jossa toki voi tietyn pisteen jälkeen palata aiempiin karttoihin etsimään piilotettuja salaisuuksia. Joissain kentissä on myös erillisiä haastetehtäviä, jotka ovat usein ensiyrittämällä pirullisen vaikeita kokonaisuuksia. Näkymättömiä seiniä piisaa ja suuntia on joka tapauksessa tarjolla vain yksi mahdollinen.

Suoraviivaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Immortals of Aveum olisi tylsä ja yksioikoinen. Päinvastoin värikkäät taistelut ovat todella hauskaa ja monipuolista pelattavaa ja eteenpäin kahlaa menemään oikein mielellään. Tapoja lähestyä taisteluja on paljon ja vaikeustasokin on sopiva. Tekijätiimi tuntee kyllä toimintansa, eikä Dead Spacen tai Call of Dutyn kamppailujen hauskuudesta jäädä jälkeen tippaakaan.

Valitettavasti pelin tarina ja hahmot eivät sitten olekaan kovin hyviä. Jos innovaatiota on tuhlattu pelipuolelle hieman varovaisella kädellä, käsikirjoitukseen ei ole kekseliäisyyttä käytetty. Tarina taikasotilaineen ja pahiksineen on geneerisintä fantasiahumppaa pitkään aikaan ja dialogia alkaa skippailla ennen kuin huomaakaan. Osa hahmoista on kuitenkin ihan mielenkiintoisia, osa sitten taas hyvinkin stereotyyppisiä ja unohdettavia.

Pahin hahmoista on kuitenkin itse päähahmo. Jak on jostain 2010-luvun vaihteen peleistä reväisty mukamas viileä sänkileuka, joka kaiken huipuksi laukoo "vitsejä". Silloin kun Jak ei yritä olla hauska, hahmo kitisee ja valittaa kuin mikäkin, eikä hahmosta onnistuta luomaan uskottavaa, saati edes siedettävää kuvaa millään.

Kiitos tarinan ja päähahmon, sinänsä viihdyttävä toiminta saa pahan lommon kylkeensä. Tavallaan Immortals of Aveumin vanhahtava lähestymistapa on nimittäin ihan virkistävää pelattavaa, mutta kun menneitä lokeroita on kaiveltu myös kirjoituspuolella, muistaa yllättävän hyvin, minkä takia 2010-luvulla ainakin itse kyllästyin ihan täydellisesti suoraviivaisiin FPS-peleihin.

Jos käsikirjoituksen kanssa kuitenkin pystyy elämään, Immortals of Aveum on ihan kiva välipalapeli. Noin 20-tuntisen kampanjan pelaa läpi kertaalleen, eikä syytä palata takaisin sen jälkeen enää ole. Edes moninpeliä ei ole tarjolla, mikä sinänsä pelin kevytroolipeliluonteen huomioon ottaen on ihan ymmärrettävää. Niinpä jos mieli tekee pelata jotain viihdyttävää ja suoraviivaista, erityisesti mikäli fantasiatoiminta kiinnostaa, kannattaa tälle antaa mahdollisuus.