Indiana Jones and the Great Circle on mainio seikkailupeli

Kahta viimeisintä elokuvaa lukuun ottamatta Indiana Jones tarkoittaa elämää suurempaa seikkailua, kiehtovaa mystiikkaa ja laadukasta kerrontaa. Toivo saada kokea kaikki tämä jälleen saman nimen alta nousi, kun ensimmäiset kuvat ja esittelyvideot tulivat julki Machine Gamesin pitkään työn alla olleesta Indiana Jones -pelistä. Modernien Wolfenstein-räiskintöjen tekijöitä on ehkä hieman vaikea nähdä tekemässä sivistynyttä seikkailupeliä kaikkien rakastamasta ikonisesta arkeologista, mutta olen valmis selvittämään, saako peli ruoskaa vai kuuluuko se museoon.

Indiana Jones and the Great Circle sijoittuu elokuvien Raiders of the Lost Ark ja The Last Crusade -tarinoiden väliin (Temple of Doom tapahtuu ajallisesti ennen Raiders of the Lost Arkia). Mystinen varas murtautuu Indiana Jonesin yliopistolle ja vie Indyn löytämän muumioidun kissan mukanaan. Jäljet johtavat fasistien hallitsemaan Vatikaanin, jossa Indyn päätelmät käyvät toteen, että kyseessä ei ollut pelkkä varkaus vaan jotain paljon suurempaa.

The Great Circlen tarinaan on laitettu ajatusta ja sydäntä. Paikat, hahmot ja tapahtumat ovat kuin suoraan vanhoista kunnon Indiana Jones -elokuvista. Kerronta on rauhallista tasapainoillen lyhyiden keskustelujen, pulmien ratkomisen ja toiminnan välillä mystiikan ollessa koko ajan läsnä. Pelaajaa kuljetetaan muinaisista ahtaista holveista aina moderneihin ilmalaivoihin läpi pilvien esitellen maapallon eksoottisimpia maita ja mahtipontisimpia paikkoja.

Ydinidea pelissä on tutkia vihjeitä, seurata niistä ilmenneitä johtolankoja ja selvittää tietä eteenpäin kohti lopullista aarretta. Toimintaa monipuolistetaan monimuotoisilla pulmilla, taisteluosuuksilla ja vuorovaikutuksella erilaisten hahmojen kanssa. Päätarinan ohella eri alueilla on lukuisia kiinnostavia sivutehtäviä, jotka joko palvelevat päätarinan tavoitteita tai ovat aikaan ja paikkaan sidottuja erillisiä toimeksiantoja, jotka auttavat pelaajan matkaa muilla keinoin.

Pelissä seikkaillaan ensimmäisen persoonan perspektiivistä, tosin tietyt toiminnallisuudet, kuten kiipeäminen, näkyvät kolmannen persoonan perspektiivistä. Indy pystyy juoksemaan, hiipimään, kiipeilemään ja taistelemaan. Perustavaroihin kuuluvat muun muassa kamera, jolla etsitään kohteita (mutta myös kerätään kokemuspisteitä), ruoska (joka toimii apuna kiipeilyssä ja taisteluissa) sekä pistooli (jolla viholliset saa kaadettua nopeasti). Tarinan kannalta oleellisten asioiden ohella maailmassa on paljon tavaroita, joita pelaaja voi hyödyntää harhauttaakseen vihollisia, kolkata näitä tai parantaa mahdollisuuksiaan nyrkkitappelussa. Vapaa liikkuminen hienosti toteutetuissa kentissä mahdollistaa useamman erilaisen pelitavan, kun Indy voi livahtaa huomaamatta vihollisten ohi tai taistella tiensä läpi vaikka koko armeijan. Pelaaja voi valita tehtäväjärjestyksen sen mukaan, mikä parhaiten itselleen sopii. Toiminnoissa on monipuolisuutta, mutta elokuvien dynaamisen rakenteen tasolle meno ei yllä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ja tilanteet jäävät yleensä yhden konfliktin kertaselvitystasolle.

Hiotut FPS-pelimekaniikat antavat hyvän hallinnan tunteen Indyn hiippailusta kiipeilyyn ja nyrkkitappeluista ampumiseen. Toiminnot aktivoituvat luonnollisesti ja vähänkin räiskintäpelejä pelanneet pääsevät saman tien kärryille hahmon monipuolisista taidoista. Normaalien räiskintäpelien sijaan The Great Circlen toimintaa on pyritty tekemään luonnollisemmaksi lisäämällä Indylle kunto, joka hupenee esimerkiksi kiipeillessä ja taisteluissa. Pelaajan pitää siis pitää silmällä Indyn voimavaroja, jotta halutut toiminnot toteutuvat mahdollisimman tehokkaasti.

Isossa osassa oleva pulmailu istuu hyvin pelin teemaan. Pelaaja pääsee muun muassa tulkitsemaan ikivanhoja tekstejä, vetelemään mystisiä vipuja ja siirtelemään muinaisia patsaita aivan kuten elokuvissa saaden aikaiseksi palkitsevan tunteen ollessaan osana ratkaisemassa mystistä arvoitusta ja elämää suurempia salaisuuksia. Elokuvista poiketen pelissä ei hypitä tutkimusvaiheiden ohi, jolloin osa tutkimustilanteista tuppaa käymään hieman liian pitkiksi, kun Indyllä joutuu ravaamaan tiettyjen paikkojen välillä. Pulmien vaikeustaso on kohtuullisen helppo, jotta meno ei pääse täysin pysähtymään. Osaa ongelmista joutuu pohtimaan pidempäänkin, mutta tällöin palkitsemisen tunne on sitäkin makeampi. Pelin vaikeusasetuksista pulmiin saa tarvittaessa lisää haastetta sellaista kaipaaville.

The Great Circlessä on pienimuotoinen hahmonkehitysjärjestelmä. Pelaajaa palkitaan kehityspisteillä erilaisista teoista, kuten kiinnostavien paikkojen valokuvaamisesta. Pisteitä voi käyttää erilaisiin taitoihin ja ominaisuuksiin, kuten paremman yleiskunnon kohotukseen tai tehokkaimpiin iskuihin. Taidot eivät ole valmiina ostettavaksi vaan niitä saadaan ympäristössä lojuvia opaskirjoja keräilemällä. Idea on hyvin pelimaailmaan istuva ja hauskasti mysteeriä ylläpitävä, kun etukäteen ei tiedä, minkä taidon löydetyn kirjan kautta saa.

Peli näyttää kaikin puolin todella tyylikkäältä. Dolby Vision -ominaisuudella tehostettu maailma näyttää ja tuntuu kuin suoraan 80-luvun Indiana Jones -elokuvista otetuilta pölyisiä varastoja ja auringon paahtamia aavikkoja myöten. Uskottavat eläväiset alueet on täytetty yksityiskohdilla kaiken maailman romukasoista muinaisiin aarteisiin ja tyylikkäistä kulkuneuvoista monipuolisiin hahmoihin. Ehkä vähän harmillisesti alueita elävöittävät tavarat ovat keräystavaraa lukuun ottamatta staattisia, joten mojovakaan isku egyptiläisen hedelmäkojun pöytään tai ruoskan sivallus Vatikaanin aarrekammion tauluihin ei tee mitään jälkeä. Myös pelaamassani ennakkoversiossa hahmot, varsinkin viholliset, patsastelivat luonnottoman pitkiä aikoja paikoillaan ja toistivat samoja pieniä toimintoja tunnista toiseen, mikä tuntui hieman hätäiseltä ja keskenjääneeltä ratkaisulta. Hahmot on kuitenkin mallinnettu miellyttävän luonnollisiksi kasvojen liikkeitä myöten sulautuen saumattomasti pelistä välivideoihin ja takaisin. Erityisesti Indyn manööverit ovat onnistuneet todella uskottavasti ja tunnistettavasti kädenliikkeitä myöten. Visuaalisia efektejä, kuten valoja, pölyä ja savua käytetään luovasti elävöittämään tunnelmaa ja tehostamaan uppoutumista sadunhohtoisiin ympäristöihin. Xbox Series X pyörittää peliä sujuvasti, mutta hiukan kovaäänisesti ja latauksetkin on lähinnä peitetty välivideoihin tehden kokemuksesta mahdollisimman häiriöttömän.

Pelin äänimaailma on pitkälle mietitty ja varsinkin elokuvat huomioiden. Uskottavat taustaäänet saavat ympäristöt eloon moniulotteisilla alueen äänillä tuulen ulinasta hiekan kahinaan ja puheen sorinasta koneiden säksätykseen. Erityisesti Indyn toimintojen äänet nostavat hymyn huulille, kun nyrkillä lyödessä kuuluu klassisen yliammuttu mäsähdysääni tai ruoskalla huitoessa kuuluisa napsahdus. Muutenkin äänissä on sopivan yliampuva tehoste, mikä istuu elokuvissa koettuun sarjakuvamaiseen menoon. Troy Baker Indynä on sopivan omaperäinen tulkinta ikonisesta Harrison Fordin murinasta, jotta hahmon tunnistaa mutta hyväksyy sellaisena kuin se tässä pelissä on. Muutenkin ääninäyttely on huippuluokkaa hahmojen puhuessa omaa kieltään saksasta aina latinaan saakka. Musiikki on onnistunut vangitsemaan John Williamsin taian harvinaisen hyvin, vaikka ääniraita onkin klassikkoteemoja lukuun ottamatta täysin uutta. Elokuvien musiikin tavoin pelissä orkesterimusiikki tuntuu täyteläiseltä, mikä onnistuu yhdistelemään jännitystä, mystiikkaa ja suurta seikkailua pilkkeellä silmäkulmassa. Erityisesti pienet jousilurittelut jonkun mystisen tilanteen edessä nostavat tunnelmaa pykälän jos toisenkin.

Indiana Jones and the Great Circle onnistuu pelinä mainiosti. Itse asiassa voin sanoa, että The Great Circle on The Last Crusaden jälkeen helposti parasta Indy-seikkailua. Machine Games on onnistunut vangitsemaan hienosti tunnelman ja mystiikan arkeologin matkaan, joka ei ole konemainen superihminen vaan seikkailija heikkouksineen, jonka periksiantamattomuus ja nokkeluus pelastavat päivän. Vaikka pelissä on vielä pieniä tasapaino-ongelmia ja bugeja, ei lopputuloksesta voi kuin nauttia. Jos seikkailupelillä on nimi, se on Indiana Jones!