James Bond 007: Blood Stone

Yritystä Bloodstonen kehityksestä ei ole puuttunut. Käsikirjoittajaveteraani Bruce Feirstein kutsuttiin kynäilemään käräjiä juonikuvioita korruptiosta, ydinaseista, timanteista ja vihaisista venäläisistä. Bond-tähdet Daniel Craig ja Judi Dench puolestaan pestattiin pelin avainhahmojen ääninäyttelijöiksi. Lisäksi leffasarjan säveltäjät tuottivat nipun meheviä James Bond -sävelmiä Ian Flemingin superagentin virtuaaliseikkailuja vauhdittamaan. Kaiken piti olla kohdallaan, mutta varsinainen pelisuunnittelu tuntuu jääneen sivuseikaksi.

Bloodstone 007 on ollut tekeillä yli kaksi vuotta brittiläisellä Bizarre Creationsilla, joka tunnetaan parhaiten Project Gotham Racing -kaahailusarjastaan. Bond-peli perustuu suurelta osin samankaltaiseen pelimekaniikkaan kuin Ubisoftin viime keväänä julkaisema Splinter Cell: Conviction. Se ei ole pöllömpi lähtökohta, mutta valitettavasti avainelementit eivät toimi erityisen hyvin. Bond epäonnistuu tehtävässään viihdyttää jo ennen kuin varsinainen seikkailu pääsee käyntiin, mutta tiivistetään ensin, mistä pelissä on oikein kyse.

Hämärät terroristit aikovat pamauttaa rauhanneuvottelut taivaan tuuliin. Bond aikoo pistää kampoihin listimällä kaikki. Tiedot superaseeseen soveltuvan ydinpolttoaineen alkuperästä johtavat 007:n Venäjälle, jossa kenraalin ajojahti menee reisille ja johtaa tunnetun neron kuolemaan. Epäilyt "veritimantein" hoidetusta rahoituksesta heräävät, mikä pakottaa Bondin matkaamaan aina Burmaan asti. Se piristää ja ympäristöt vaihtuvat sopivan taajaan. Itse tarina tuntuu kuitenkin ontolta ja merkityksettömältä. Laadukkaasta ääninäyttelystä huolimatta juoni jää kauas siitä tasosta, johon tuoreimmat Bond-elokuvat meidät totuttivat. Pelillisesti Bloodstone on apinoinut miltei kaiken Splinter Cellin viimeisimmästä osasta. Kyseessä on hahmon takaa kuvattu, suojautumismekaniikkaan pohjautuva toimintapeli, joka on plagioinut jopa Convictionin näppärän Mark and Execute -toiminnon (tällä kertaa nimeltään Focus Aim). Bond voi ampua, kiivetä esteiden yli ja tapella. Lähitaisteluiskut suoritetaan nappia painamalla ja ovat täysin automatisoituja.

Pelin 16 kentästä neljä perustuvat ajamiseen ja päästävät pelaajan Bondin huippuunsa tuunatun Aston Martin DBS:n rattiin. Bizarre Creationsin kaahailurutiinista huolimatta tiukasti käsikirjoitetut kohtaukset ovat yllättäen pelin heikointa antia. Kenttäsuunnittelu on myös yksi Akilleen kantapää - erityisesti siksi, että ensimmäiset kuusi kenttää on rakennettu tylsäksi putkijuoksuksi, jossa typerät viholliset ilmestyvät esiin hämmästyttävän säännönmukaisesti. Peli muuttuu nopeasti ennalta arvattavaksi ja muistuttaa lähinnä räiskintäpelejä jostain 1990-luvun puolivälin tienoilta. Vaikutelmaa ei paranna yksityiskohtien puute saati palikkamainen grafiikka. En saata käsittää, miten on edes mahdollista, että ultratyylikkäiden Project Gotham Racing 3:n ja 4:n kehittäjä pullauttaa nyt ulos visuaalisesti vuoden 2004 tasolla olevan pelin.

Bloodstone sisältää moninpelitilan, joka muistuttaa paljon studion aiempaa The Clubia. Enimmillään 16 pelaajaa pääsevät kamppailemaan toisiaan vastaan, ja soppaa sekoittavat monet eri pelimuodot. Mikään ei kuitenkaan tunnu poikkeuksellisen tuoreelta, joskin ohjaus ja pelitempo ovat ihan okei.

Kampanjan neljä viimeistä tehtävää päihittävät neljä ensimmäistä, mutta se ei riitä pelastamaan Bloodstonea vaisun keskinkertaiselta arvosanalta. Peli on kokonaisuutena lyhyt, ennalta-arvattava ja ponneton. Bizarre Creationsin tuorein tuotos jää muistiin yhtenä vuoden raskaimmista pettymyksistä. Sääli - Bond-faneille leffapuolikin näyttää tyhjältä vielä pitkään.