Iso punainen robotti herää pieneltä planeetalta tietämättä mitään itsestään. Hyväntahtoinen jättiläinen haluaa kuitenkin olla sankari auttaen pienempiään, ja ohessa löytää totuuden olemassaoloonsa. Ympärillä vellova loputon avaruus lukuisine planeettoineen antaa hyvät puitteet urotekoihin, joten eikun menoksi. Tässä tulee Jettomero!
Pelillisesti varsin minimaalinen Jettomero: Hero of the Universe on enemmän tunnepohjainen kokemus. Se on sympaattinen sielunmatka hyväntahtoisen, mutta väärin ymmärretyn jättiläisen urotekoihin. Tavoitteena on auttaa pikkuruisia ihmisiä eri planeetoilla muun muassa sammuttelemalla metsäpaloja, hätistelemällä myrskypilviä ja taistelemalla isoja hirviöitä vastaan. Vaikka osa onnettomuuksista onkin itse Jettomeron tekosia, se ei hidasta sympaattisen sankarin avun jakamista: ei hänkään voi tehdä enempää kuin parhaansa.
Robottia liikutellaan yksinkertaisesti tatista ja muutamat erilliset toiminnot, kuten käsien heiluttelu tai maan polkeminen, ovat aktivoitavissa ohjaimen muilla napeilla. Koukkuna pelissä on, että robotin ympäriinsä tömistely ei ole kovin tarkkaa puuhaa. Jettomero toki tottelee käskytystä, mutta ohjattuun suuntaan kävely on varsin hataraa, ja suunnassa pysymisessä on vähän niin ja näin. Tämä aiheuttaa ongelmia, sillä planeettojen mielenkiinnon kohteet ja kerättävät tavarat ovat tietenkin asetettuina keskelle ihmisten kaupunkeja tai muita helposti hajoavia rakennelmia. Jättiläinen Jettomero polkee vahingossa avustustyönsä ohessa kaupungit palasiksi ja sytyttelee tulipaloja tuon tuosta.
Ihmisten niin sanotun auttamisen lisäksi jättirobolla voi lennellä avaruudessa, jossa avautuu myös mahdollisuus lisäbonuksiin pienimuotoisten taitolento-osuuksien muodossa. Jettomero löytää uusia osia kehoonsa tömistelemällä jalkojaan merkatuissa kohdissa planeetoilla. Kehon osat eivät vaikuta hahmon liikuteltavuuteen vaan mahdollistavat ainoastaan sankarin ilmeen muokkaamisen pelaajalle mieleiseksi. Voittaessa oikea-aikaista nappien painelua vaativat quicktime event -tyyliset taistelut isojen monsujen kanssa avautuu vielä erillinen pulmapeliosio, jossa pelaajan pitää löytää oikeat sanat tekstiin. Kun teksti on lukukelpoista, saa nähtäväkseen pienen palasen sarjakuvamaista videota. Tämä avaa taustoja ihmiskunnan kohtalosta ja Jettomeron synnystä.
Pelin graafinen ulosanti on vähintään yhtä omaperäistä kuin sen pelimekaniikka ja hahmokin. Jo hetken suosiossa ollut cel shading- tekniikka on ruuvattu Jettomerossa todella kontrastipainotteiseksi ja sävytys on jätetty minimiin. Lopputulos on varsin rosoinen, halvan sarjakuvan tuntuinen, mikä vahvistaa pelin tunnelmaa kuin energiapatukka treenien päätteeksi. Mustanpuhuva korostus saa robotin touhuilut tuntumaan aivan kuin katsoisi entisaikojen japanilaista animesarjaa. Tyylitelty ilme myös peittelee osuvasti yksityiskohtien puutteita ja korostaa tehtailtuja efektejä - kuten räjähdyksiä ja auringonsäteitä - varsin mallikkaasti. Lopputulos on suorastaan huikea.
Robotin öninät puheena osuvat oivasti tyylilajin hermoon ja kuulostavat juuri siltä kuin voisi Jettomeron näköisen olion puhelevan. Muuten pelin äänimaailma myötäilee minimalistista ulosantia korostaen vain yksittäisiä tilanteita ja efektejä tarvittaessa. Elektroninen musiikkiraita toimii myös sujuvasti yhteen äänten ja kuvan kanssa, vaikka rallit eivät oikeastaan jää mieleen kuin hiukan liiallisen toistonsa takia.
Pelillisen niukkuuden takia Jettomeroa ei voi suoraan nostaa klassikkopallille, mutta omaperäisyytensä ansiosta peli on silti ikimuistoinen. Näin tuoreelta maistuvaa pelikokemusta ei ole hetkeen tullut vastaan. Pelillisen annin, äänen ja kuvan persoonallista ja saumatonta yhdistelmää selittää pelin takana hääräävä yhden miehen monitaituri Gabriel Koenig. Mies kyhäili Jettomeron kaikessa rauhassa yksin kolmen vuoden sisällä, ja ansaitsee suorituksestaan hatunnoston. Suosittelen lämpimästi jokaista kokeilemaan yhtä vuoden raikkainta ja empaattisinta tuulahdusta pelitarjonnassa!