Jim Carreyn viisi parasta suoritusta

Jim Carrey muistetaan parhaiten komedioistaan, mutta osaa hän muutakin. Olen aina arvostanut hänen työnsä monipuolisuutta. Oman lausuntonsa mukaan hän on jollain tavalla eläköitynyt, mutta aikoo edelleen olla mukana kolmannessa Sonic the Hedgehog -elokuvassa. Seuraavat viisi suoritusta ovat ne, joista Carrey parhaiten muistetaan.

5. The Majestic (2001)

Viidennellä sijalla on se vähiten tunnettu Carreyn elokuva. Hän esittää miestä, joka menettää muistinsa, ja omaksuu tietämättään toisen miehen henkilöllisyyden. Carreyn vakava puoli tulee esiin monin tavoin, ja taidot näyttelijänä ovat ilmeiset. Samoihin aikoihin hän teki monia muitakin vakavampia rooleja. Ja osoitti hallitsevansa senkin.

4. Nuija ja tosinuija (1994)

Tyhmän esittäminen ei ole helppoa. Elokuva on yhtä hyvin Jim Carreyn kuin Jeff Danielsinkin, ja heidän yhteiset kohtauksensa ovat niitä parhaita. Carrey loistaa Lloydina. Vaikeutena tällaisessa roolissa on, että katsojan on uskottava siihen, mitä tehdään ja sanotaan. Ja tässä Carrey onnistuu. ytimessä auttaa toki myös hauska käsikirjoitus.

3. Ace Ventura - lemmikkidekkari (1994)

Ace Venturan rooli teki Carreysta tähden, ja tämä elokuva on pakko olla listalla mukana. henkilöhahmo ei ehkä ole eheä, ja näyttelykin on vähän sitä sun tätä, mutta kokonaisuus on jotain sellaista, jota on hankala saavuttaa. Carrey tekee roolistaan omanlaisensa aina kävelytyyliä, ilmeitä ja puhumista myöten. Carrey on parhaimmillaan, kun tulos on melkein improvisaatiota, mutta silti sopii hyvin mukaan elokuvaan.

2. Tahraton mieli (2004)

Komedia on asia erikseen, mutta vakavissa rooleissa Carrey on parhaimmillaan. Tahraton mieli ei ole suosikkini, mutta se kuuluu listalla näinkin korkealle juuri Carreyn suorituksen ansiosta. Vakavuus, alakuloisuus ja rajoittuneisuus. Siinä on jotain. Carrey on kuin tavallinen kundi, ja se on elokuvan ajatuskin.

1. Truman Show (1998)

Näyttelijän paras suoritus riippuu yleensä siitä, mitä elokuvaa sattuu pitämään parhaana. Truman Show on omaa luokkaansa, ja niin on Carreyn suorituskin. Peter Weir on keittänyt kokoon mahtavan tarinan miehestä, joka on tietämättään ollut jatkuvasti tosi-TV-tähti syntymästään asti.

Carrey tulkitsee Truman Burbankin roolin täydellisesti. Hän on sekä tavallinen että ainutlaatuinen, ja ajoittain ne muualta tutut kasvonilmeet vilahtavat läpi. Hiljakseen hän alkaa ymmärtää, ettei kaikki ole kunnossa. Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, ja Carreyn kyky vaihtaa saumatta tunnetilasta toiseen tekee aina vaikutuksen samoin kuin se, miten kasvot kertovat enemmän kuin vuorosanat. Elokuvan sanomasta tulee yhtä aikaa niin toiveikas kuin surullinenkin. Ehdottomasti se Jim Carreyn paras.