Joe Danger

Joe Danger etenee kisasta toiseen tienaamalla tähtiä erilaisista tavoitteista kisailun aikana. Pelkkä päästä päähän päristely ei riitä, vaan pelaajan tehtävänä on mm. kerätä pieniä tähtiä, isoja tähtiä, temppuilla koko radan pituudelta tai osua maalitauluihin. Ohjaustuntumassa pääpaino on realismin sijaan rentoudessa. Pyörä liikkuu ilmassa vaikka takaperin, ja voltteja voi isossa hypyssä heittää vaikka viisi.

Kaasun ja (ilma)jarrun lisäksi Jussi voi temppuilla olkanapeilla, painautua alas neliöllä ja noustessaan ylös ponnistaa hivenen. Nappeja ei ole kovinkaan montaa, mutta ajoittain nopeissa kohdissa ja isoissa hypyissä liipasimen, kahden olkanapin, neliön ja suuntaohjaimen yhteiskäyttö aiheuttaa kaoottisia tilanteita hermoradoissa. Ohjaamisen virtaviivaistaminen tietyissä tilanteissa olisi ollut sopivampi ratkaisu rentoon rellestykseen keskittyvässä pelissä.

Temppuilu kuten yhdellä pyörällä ajaminen, voltit ja tuuletukset tuottavat turbolöpöä tankkiin, jonka täytyttyä pyörä kirittää kahta kauheammalla vauhdilla niin maassa kuin ilmassakin. Vaikeammilla tasoilla turbon kerääminen ja sen käyttö oikeassa kohtaa on pelaajalle ensisijaisen tärkeätä kisoja voittaakseen.

Yksinpelissä yksittäisellä kentällä on useita eri tavoitteita, joita ei onneksi tarvitse täyttää yhdellä ajokerralla. Aluksi tavoitteeksi voi ottaa vaikka minitähtien keräämisen, ja vasta sen jälkeen yrittää aikarajan alitusta. Tällaisesta valinnanvapaudesta pitää olla kiitollinen, sillä osaa kentän tavoitteista on todella vaikea suorittaa, etenkin jos samalla yrittää suorittaa jotain muuta. Kaikkea ei jokaiselta radalta tarvitse kerätä, kunhan tähtimäärä riittää seuraavan kentän avaamiseen.

Moninpeliä voi harrastaa samalta sohvalta jaetulla ruudulla neljän porukalla. Läjä kenttiä on valmiina kisattavaksi, mutta pelin helppokäyttöisellä kenttäeditorilla omalle porukalle sopivia vääntöjä voi luoda rajattomasti lisää. Jos maastonmuokkaus ei kiinnosta, verkkopalvelusta voi ladata jatkuvasti kasvavasta valikoimasta muiden pelaajien tuotoksia lisää.

Kisaaminen muistuttaa hieman antiikin aikaista Kickstartia tai Excite Bikea, koska mukana on myös kenttäeditori. Moderneista peleistä Trials HD lienee lähin vastine, vaikka meno on paljon suurpiirteisempää. Moottoripyörällä ajaminen tuntuu valitettavasti usein enemmän tasohyppelyltä kuin kaksitahtimoottorin kuljettamiselta. Lennosta taaksepäin liikkuminen vie tunteen aidosta motorismista. Trials HD voi olla anteeksiantamaton ja raivostuttava ajoittain, mutta sen vapaasti realismia lainaava tuntuma sopii peliin paljon paremmin.

Joe Danger on ihan hyvä ja lyhyissä pätkissä hauska, joskin hieman tasohyppelymäinen moottoriurheilupeli. Omatekoisten kenttien vääntäminen ja jakaminen on luomisvimmaiselle hauskaa puuhaa, ja pelattava sisältö ei varmasti lopu kesken. Pieni pirskaus realismia olisi kuitenkin tehnyt tälle värikkäälle ja rennolle pelille hyvää.