Joker

Todd Phillipsin Jokerin oma elokuva on ollut otsikoissa pitkään jo ennen ensi-iltaansa, ja ehkä ihan ansioistakin. Kyseessä on monella tavalla marginaaliin kuuluvan miehen matka Jokeriksi, ja leffa on pitkälti pääosaa esittävän Joaquin Phoenixin soolosuoritus. Fyysistä näyttelyä on paljon, mutta tällainen elokuva olisi hyötynyt, jos dialogia olisi ollut enemmän.

Mielenterveysongelmista kärsivä Arthur Fleck haaveilee koomikon urasta, ja tekee keikkoja erilaisille lastenkutsuille pellen roolissa. Kaikki tuntuu kuitenkin menevän hiljalleen pieleen, ja lopulta Arthur antaa periksi. Lopputuloksena syntyy se sarjakuvien Jokeri, Batmanin arkkivihollinen.

Elokuvan parhaimpia osuuksia ovat ne, joissa tuleva Jokeri Arthur Fleck puhuu itsestään ja tuntemuksistaan jonkun kanssa. Kyseessä voi olla terapeutti, mielisairaalan arkistonhoitaja tai talk show -juontaja. Näinä hetkinä katsojalle havainnollistuu kaikkein parhaiten se, missä milloinkin mennään Jokerin persoonan kehittymisessä. Nyt elokuva luottaa liiaksi siihen, että katsoja osaa tulkita oikein paljon yksin aikaansa viettävän Arthurin käytöstä. Ehkä osa katsojista osaakin, mutta minä en. Tässä on syy, miksi pidän edelleenkin Heath Ledgerin Jokeria parempana.

Kaikki näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, mutta yksi valinta kummastuttaa. Talk show -juontaja Murray Franklinia esittää veteraaninäyttelijä Robert de Niro. Olisin paljon mieluummin nähnyt tässä roolissa esimerkiksi Jack Nicholsonin, ja samalla olisi saatu mukava kumarrus vanhempien Batman-elokuvien suuntaan. Toisaalta nykyisessäkin toteutuksessa Jokerin yhteys Batmaniin tulee selväksi, mutta riittävän hienovaraisesti siten, että päähuomio säilyy koko ajan itse Jokerissa.

Tarina on onnistuttu kertomaan mielenkiintoisesti, vaikka kiirettä ei pidetäkään missään vaiheessa. Hulluus lisääntyy kaikessa rauhassa koko ajan kuin huomaamattaan, joskin jäljestä päin tiettyjä avainkohtauksia pystyy katsojana havaitsemaan. Matka hulluuteen esitetään nimenomaisesti matkana, eikä jonkin yksittäisen tapahtuman välittömänä seurauksena.

Elokuvateatterista poistuessaan tulee varsin nopeasti havainneeksi, että Jokerissa on monia erilaisia tasoja. Siksi leffa pitänee katsoa useampaan kertaan, että sen syvimmästä olemuksesta pääsee kunnolla kiinni. Jokerin omasta elokuvasta on hankala kirjoittaa arviota, koska en oikein osaa päättää, missä määrin leffan kulkua kannattaa kuvailla. Kyseessä on ehdottomasti sellainen raina, joka on nähtävä itse.