"Toinen maailmansota oli vuosina 1939-1945 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Ranskan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtamat liittoutuneet. Kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin sota."
-Wikipedia
Tämä kyseinen aihe on ollut varsin suosittu aihe videopeleissä. Tosin lähes aina on ollut niin, että natseja ei voi kuin vain ampua. Näin on myös Treyarchin kehittämässä ja Activisionin julkaisemassa pelissä Call of Duty: World At War.
Velvollisuuden kutsu
Tässä osassa sitten seuraammekin Yhdysvaltain käymää Tyynenmeren taistelua ja Neuvostoliiton Berliinin valtausta. Näkövinkkeli vaihtuukin kivaan tahtiin amerikkalaisesta neuvostosotilaaseen ja siitä takaisin amerikkalaiseen. Hahmotkin ovat varsin mieleenpainuvia, mutta eniten mieleeni jäi kersantti V. Reznov. Mitä hemmettiä osaisin vielä tarinasta sanoa, kun kaikki tuntevat japsitaistelut ja neuvostovaltaukset? Kai mun jotain pitää keksiä. Elikkäs kuitenkin puna-armeijan hemmon ohella päähenkilönä on sotamies Miller, amerikkalainen sotilas joka on alussa vangittu japanilaisten valtaamalle Makinille. Kuitenkin korpraali Roebuck pelastaa Millerin ja niin he etenevät kohti suuria taisteluita, jotka käytiin oikeasti.
Tämä peli on raaka kokemus sodan pahoista puolista. Oikeastaan sota on aina pahaa.
Maailma sodassa
Aseita löytyy jos saksalaista, japanilaista, amerikkalaista ja neuvostoliittolaista. Eniten mieleeni kuitenkin on japsi- ja neuvostoaseet.
Type 100:sella voit tykittää japsit matalaksi, Mosin-Nagantilla taas sniputellaan natseja, natsit ammuskelevat MP40-aseilla ja jenkit polttavat japsit hengiltä liekinheittimillä. Jokaiselle jotakin. Erikoisuutena neuvostosotilailla on myös Molotovin Coctail, oiva keksintö, jolla voit polttaa ties mitä. Mutta arvaatkos? Ensimmäistä(kö?) kertaa Call of Duty-sarjassa saadaan ohjata panssarivaunua. Mutta mutta. Yhtenä perusaseena jokaisella sotilaalla on... Veitsi. Sen kun pistät vihollisen selkään (tai miksei naamaankin?) niin tulee sellaista jälkeä että huh huh!
Siellä oli monta sotilasta...
Moninpeli on mitä mainiointa, ei täydellistä, mutta kelpaa silti. Vedät tankilla, noin! Sniputa se saksalainen, noin! Polta se japsi, noin! Räjäytä se jenkki, noin! Kenttiäkin on mielisairaalasta aina saksalaiselle taistelukentälle. Pelimuotoakin löytyy kaikki-vastaan-kaikki-muodosta perus-Team Deathmatchiin. Helkutti kun arvostelun tekeminen Call of Dutysta on hankalaa. Tässä on myös ne maan mainiosta Modern Warfaresta tutut killstreakit, joilla voit kutsua koiralauman tai tykistö-iskun. Tämä kuitenkin edellyttää tietyn tappoputken tekoa.
...mutta ei varmaan yhtään zombia?
Tämä Call of Duty on se paras Call of Duty. Ei vain hienon yksinpelin, kivan Co-Opin tai loistavan moninpelin takia. Suuren plussan tuo Nazi Zombies-pelimuoto. Sitä voi pelata jaetulla ruudulla kavereiden kanssa, yksin tai onlinessa. Päätavoitteena on selvitä mahdollisimman monta kierrosta hengissä, tappaen natsizombeja ja ostaen realistisia, ja vähemmän realistisia aseita. Tämä on mitä mainiointa viihdettä kavereiden kanssa. Huomaa, että voit korjata suojia. Perus(zombie)kenttänä toimii Nacht Der Untoten, mutta karttapaketeilla saa myös lisää zombikenttiä.
Suosittelen kavereiden kanssa pelattavaksi.
Treyarchin paras peli.
Pelattavuus: 8
Äänet: 8
Grafiikka: 8
Pitkäikäisyys: 9