Batman: Arkham Asylum

Batman: Arkham Asylum - Batmanin juhlaa

Sana 'lisenssipeli' tuo useimmiten pelaajalle pelkästään närästystä ja epäileviä ennakkoluuloja niitä kohtaan, eikä syyttä. Kovinkaan moni lisenssipeli ei nykyäänkään juuri päätä huimaa kuin epäonnistumisellaan, vaikka muutamia maininnan arvoisia tekeleitä löytyykin.

Nyt tuiki tuntematon, brittiläinen Rocksteady-studio on ottanut riskin ja päättänyt ottaa kaikkien tunteman Yön ritarin, Batmanin seikkailut aiheekseen. Tuiki tuntematon brittistudio työstäisi erinomaisen Batman-lisenssillä kulkevan pelin? Miten se voisi olla mahdollista?

Siksi onkin hyvä, että peli näyttää kovalla kädellä, mikä siitä tekee niin raudankovan tekeleen. Se on lyhyesti sanottuna Batman juuri sellaisena pelinä, minkä ansioita ei todellakaan voi kiistää.

Kunnon bileet hullujenhuoneella

Tarina alkaa siitä, kun Batman on saanut ikuisen arkkivihollisensa, nauravan Jokerin kiinni ja on kuljettamassa tätä pahamaineiseen Arkhamin mielisairaalaan, jota useat konnat Lepakon verivihollisten myötä asuttavat.

Batmanin kuljetettua Jokerin hullujenhuoneelle, pirullinen klovni pääsee karkuun ja käynnistää lemmenkipeän apurinsa Harley Quinnin avustuksella mielisairaalan vallankaappauksen. Koko Arkhamin saari on paniikissa vankien päästyä vapaiksi, ja ainoastaan Batman voi laittaa heidät aisoihin.

Pitkä ja ei-niin-helppo tehtävä osoittautuu viittaritarille kovaksi pähkinäksi, muttei kovinkaan helposti unohdettavaksi, sekä Battikselle että pelaajalle, kiitos Paul Dinin erinomaisesti kyhäämän juonen, joka muistuttaa todella paljon 90-luvun Batman-animaatiosarjan jaksoja.

Myös muutama Battis-fanille tuttu nimi, Kevin Conroy Batmanina, Mark Hamill Jokerina ja Arleen Sorkin Harley Quinnina antavat pelille oman osansa, mutta tästä kolmikosta ehdottomasti Hamill vie voiton vetämällä sadistisen, mutta silti niin rakastettavan hupaisan Jokerin roolin niin uskomattomalla tavalla, ettei edes Conroyn esitys Batmanina pysty kuitenkaan samaan.

Kunnolla turpiin B-mies-tyyliin!

Juonen osalta Arkham Asylumilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa, mutta entäs sitten kontrollit? Edes silloin, kun on erinomainen tarina kyseessä, aina on vaarana, että huono pelimekaniikka pilaa kokemuksen.

Batman-fanien onneksi Rocksteady ei todellakaan ole säästänyt pelimekaniikassa pätkän vertaa. Yön ritari jakelee iskuja jopa isommallekin rikollisryhmälle kuin vaivatta, ja tarinan edetessä pitemmälle Batmanin taisteluliikkeitä voi kehitellä pidemmällekin.

Lepakkomiehen vakiovaruste, batarang, on tietysti mukana, mukaanlukien kiintoköysi ja salapoliisimoodi, mikä mahdollistaa lähellä olevien vihollisten näkemisen seinän läpi. Näin Batman (siis pelaaja) voi miettiä uusia taktiikoita vastassa olevia vihollisia varten, jos konnilla on nyrkkiensä lisäksi sähköpamppuja ja aseita.

Kuten tiedetään, Batman ei kestä luoteja pitkään tavallisen ihmisen tavoin, ja siksi salapoliisimoodi tulee tarpeeseen. Myöskin eräänlainen 'saalistus'-moodi auttaa karsimaan vihollisryhmät hetkessä, kunhan rikollinen on juuri sopivaan aikaan esim. patsaan alla, mistä heidät voi napata yläilmoihin roikkumaan.

Se jos mikä saa pelaajan hyvälle tuulelle, mutta taktikointihan pelissä ratkaisee liikkeiden ohella. Harmillisesti pomotappelut eivät juurikaan eroa perustaistelun kaavasta, mikä tuntuu olevan isku kasvoille. Pomot tuntuvat näin ollen turhan helpoilta päihittää, vaikka pari hyvää taistelua löytyykin.

Ja pois näyttämöltä. Hiljaa...

Rehellisesti sanoen Arkham Asylum on uskomaton peli, niin uskomaton, etten voi kuvaillakaan siitä tyytyväisyyden tunnetta, kun pääsin ensimmäistä kertaa synkän Arkhamin mielisairaalan sisälle.

Rocksteady todellakin ansaitsee kiitoksensa tämän, lähes täydellisen lisenssipelin luomisesta, mikä ei todellakaan ole pieni juttu. Batman voi siis poistua kaikkien silmistä taputusten kera ilman minkäänlaista häpeän tunnetta. Toivottavasti Rocksteadyllä on lisää luvassa tätä laatu-Batmaniä. Sitä minä odottelen innolla!

HYVÄÄ:
+ Batmanille uskollinen tarina ja maailma
+ Mukavasti erilaisia konnia
+ Jokeri/Mark Hamill
+ Yksityiskohtainen grafiikka
+ Taistelumekaniikka on rautaa, puhumattakaan Batmanin apuvälineistä
+ Challenge-moodi sopii taitojen kehitykseen
+ Tekemistä piisaa ihan mukavasti

HUONOA:
- Pomotaistelut eivät juurikaan eroa perustaistelusta

GRAFIIKKA: 10
ÄÄNI: 9
PELATTAVUUS: 10
PITKÄIKÄISYYS: 8