Bioshock

Bioshock on peli, joka jokaisen FPS-pelien fanin pitäisi joskus kokea.

Vuosi on 1960, kun Atlantin yli lentävä kone putoaa selittämättömän syyn takia hyiseen mereen. Kaikki muut lentokoneen matkustajat menehtyvät - paitsi eräs mies, joka löytää keskeltä merta salaperäisen majakan. Majakasta löytyykin sukelluskello, joka johtaa merten syvyyksissä olevaan valtavaan Andrew Ryanin perustamaan Rapture-nimiseen utopiakaupunkiin, jossa elämä kuitenkin on muuttunut epätoivoiseksi dystopiaksi. Kyseinen kaupunki - tai mitä siitä on enää jäljellä, on nykyään eräänlaisen Adam-geenimuunteluaineriippuvaisten ihmisten koti. Nämä addiktit tekevät mitä tahansa saadakseen kyseistä ainetta ja ovatkin erittäin vihamielisiä. Adamilla kyetään kirjoittamaan geenejä uudelleen ja niiden käyttäjä voi saada käyttöönsä yliluonnollisia voimia, plasmideja, kuten tulen-, veden- ja sähkön hallitsemista, telekinesiaa ja muuta. Plasmidien pyrkimys oli tehdä ihmisestä yli-inhimillinen, täydellinen olento, mutta aine romahduttikin Rapturen. Kyseistä Adamia keräävät Rapturea kiertävät hirviöksi muutetut lapset, pikkusiskot, joiden mukana on aina iso, robottimainen olento suojelemassa heitä verenhimoisilta asukkailta. Pelaaja käy valtavan selviytymisseikkailun tässä hyisessä vedenalaisessa kaupungissa ainoana tavoitteena päästä joskus vielä takaisin maanpinnalle.

Pelin tarina voi kuulostaa kuvauksen perusteella perin minimalistiselta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Tarina on hyvin mielenkiintoinen, nerokas ja moniulotteinen, vaikkakin se etenee hiljaista vauhtia. Rapturesta ja sen vaiheista löytää hurjasti tietoa etsimällä kaupungissa olevia äänitallenteita. Näitä on pelissä reilusti yli sata kappaletta ja niistä löytyy minuuttitolkulla mielenkiintoista dialogia, jotka kertovat paikan historiasta. Bioshockin juoni on myös vaikeasti ennalta-arvattava, varsinkin loppupään käänne oli todella yllättävä ja se piti pelaamisen mielenkiintoisena loppuun asti. Pelissä on useita loppuja riippuen siitä, pelastaako vai uhraako löytämiään pikkusiskoja Adamin toivossa. Varsinkin "hyvä" loppu on äärimmäisen koskettava ja päätti pelin tunteikkaasti ja jättäen hyvä mielen. "Pahan" loppu sen sijaan ei ollut niin miellyttävä, sillä pelissä tehdyillä teolla on seurauksensa.

Bioshock ei ole kovin lineaarinen ja peli on todella vapaa. Se jakautuu 7 isoon kaupunginosaan, joissa liikkuminen on täysin vapaata. Pelissä on kuitenkin lähes aina nuoli, joka näyttää suunnan sinne, minne pitäisi mennä. Itse kuitenkin tutkin alueita oman mieleni mukaan. Parasta on se, että vaikka siirtyy kentästä toiseen, on aina mahdollisuus palata takaisin lähes pelin alkuun, jos on jotain unohtanut hakea. Vaikka Rapture onkin yksi iso vedenalainen kaupunki, on pelissä mukavasti vaihtelua kenttien välille. Teema on hyvin synkkä ja ahdistavakin, mutta väriä löytyy myös. Tunnelma Rapturessa on huippuluokkaa. Näin hienoa atmosfääriä ei löydy pelimarkkinoilta.

Bioshockin genreä on vaikea määrittää, mutta se on ensimmäisestä persoonasta kuvattu ammuntapeli, josta löytyy niin roolipelielementtejä kuin myös kauhuelementtejä. Tarina on vahvassa osassa. Tämä tekee Bioshockista ainutlaatuisen ja mielenkiintoisen pelin, jossa on ainesta tulevaksi klassikoksi.
Roolipelielementit näkyvät pelaamisen vapautena ja voimakkaasti oman hahmon muokkaamisesta erilaisilla plasmideilla ja eräänlaisilla geenijuomilla, jotka muun muassa parantavat pelaajan fyysisiä ominaisuuksia ja kestävyyttä. Kyseisiä voimia saa pääasiassa löytämällä niitä Rapturen syvyyksistä, kehittämällä niitä itse u-invent masiinoilla tai tekemällä tutkimuksia vihollisista. Niiden avulla omasta hahmosta voi muokata omaa pelityyliä myötäilevän selviytyjän. Asearsenaali on monipuolinen ja mielikuvituksellinen, vaikka aseita ei loppujen lopuksi ole kuin kahdeksan erilaista. Ne kuitenkin eroavat toisistaan niin merkittävästi, ettei niitä enempää tarvitsekaan olla. Uusia aseita löytää tasaiseen tahtiin, joten pelaaminen pysyy mielenkiintoisena loppuun asti. Lisäksi jokaisessa aseessa on kolme erilaista ammustyyppiä, joilla jokaisella on hyötynsä ja haittansa erilaisiin vastustajiin. Rahalla voi ostaa itselleen pelissä olevista automaateista esimerkiksi ensiapulaukkuja ja ammuksia.

Pelaaminen on oikein sujuvaa, vaikkakin alussa pelihahmo tuntuu olevan liian hidas. Matkan edetessä löydettyään geenijuomia, myös nopeus kasvaa. Taistelua on paljon ja pelin edetessä tulee surmattua lukuisia huumehuuruisia vihollisia. Haastetta tuovat robottimaiset "isot isät", joiden kaataminen ainakin vaikeimmalla tasolla oli vaikeaa hommaa. Tällaisissa taisteluissa tuntee itsensä lievästi kömpelöksi, kun vihollinen paahtaa päiten tuhatta ja sataa ja itse ei oikein kykene sitä väistämään oman hitauden ja kömpelyyden takia. Tämä saattaa olla pelin heikoin kohta, vaikka pelattavuudessa sinänsä ei ole lainkaan vikaa. Kun aloitin pelaamisen, silmääni pisti ohjauksen hitaus. Asetuksista vaihdettuani löysin hyvän nopeuden vasta kun se oli täysillä. Bioshock ei ole tavanomaisesti toimiva fps-peli, sillä taistelua sekoittaa sen taktisuus johtuen omista plasmideista, joilla on suuri merkitys varsinkin vaikeimmilla tasoilla. Ympäristöä voi käyttää kiitettäväksi hyväkseen. Esimerkiksi vedessä seisovat viholliset on helppo kaataa sähköiskulla. Lattialla oleva paloneste taas luonnollisesti syttyy palamaan tuliplasmidilla ja vihollisten kranaatteja voi palauttaa telekinesian avulla. Mahdollisuuksia on paljon, valitettavasti huomasin pelatessani käyttäväni ainoastaan muutamia, muita parempia plasmideja koko pelin ajan.

Teknisesti peli on mielestäni vuoden 2007 vaikuttavin peli. Se näyttää kauniilta peliltä vielä tänäkin päivänä. Varsinkin vesi on upeasti tehty ja sitä luonnollisesti löytyy pelistä aika lailla. Fysiikat ovat yllättävän kehittyneet ja esimerkiksi irtaimisto ja ruumiit liikkuvat aidosti. Yksi hienoista ominaisuuksista on mahdollisuus vapauttaa ruudunpäivitys, jolloin hieman grafiikan kustannuksella peli pyörii hurjasti sulavammin. Tällainen ominaisuus saisi olla standardi myös konsolipeleissä. Pelin steampunk-fiilis välittyy loistavasti 1950-luvun tyylisessä kaupungissa. 1950-luvun musiikkia kuulee jukeboxeista ja samaan aikaan epätoivo kalvaa mieltä. Äänimaailma on loistava. Ympärillä kuuluu jatkuvasti ääntä ja tulee tunne, ettei ole ikinä yksin. Vihollisten mielipuoliset huudot kuulostava uhkaavilta ja tiukkaa tilannetta korostetaan mahtavalla viuluvetoisella musiikilla. Musiikkia pelistä löytyy vähän, mutta kun sitä kuulee, se on mestarillista ja kohottaa tunnelman kattoon. Varsinkin alkuintron musiikki sai minut lumoutumaan Bioshockin rikkaaseen maailmaan. Maistiaisena lempikappaleeni http://www.youtube.com/watch?v=wp6QpMWaKpE&feature=bf_pre




v&list=PL51AE30097007825B&lf=results_main Aseiden äänet ovat heikoiten tehty, mutta nekin ovat vähintään kelvolliset. Ainoastaan konekivääri ja pistooli kuulostavat hieman leluilta.

Kokonaisuudessaan vuonna 2007 julkaistu Bioshock on timantti ja ehdoton suosikkini tällä konsolisukupolvella. Se on massasta erottuva tunteellinen ensimmäisen persoonan ammuntapeli, ja en pistäisi yhtään pahakseni, jos nykyräiskinnät ottaisivat tästä hieman mallia. Vapaata ja sisältörikasta maailmaa on mielenkiintoista tutkia ja Bioshock osoittaakin, ettei pelin tarvitse olla armotonta putkea välittääkseen merkityksellistä tarinaa. Läpäisin pelin normaalilla vaikeustasolla noin 20 tunnissa ja nuuskin joka ikisen nurkan. Nopeimmilla pelaajilla peliaika lienee olevan reilun 10 tunnin hujakoilla, mutta silloin missaa paljon vaihtoehtoista sisältöä. Uudelleenpeluuarvoa löytyy kohtuullisesti ja itse menin sen saman tien toisen kerran läpi vaikeimmalla tasolla keräten samalla saavutuksia. Pelissä ei ole minkäänlaista moninpeliä, mutta sille ei olisi ollutkaan mitään tarvetta. Tällaisenaan se on yksi virstanpylväs FPS-pelien laajoilla markkinoilla.

Pelimaailma/tarina: 9.0
Grafiikka/tekniikka: 9.5
Musiikki/ääni: 9.0
Pelattavuus: 8.0
Sisältö ja uudelleenpelattavuus: 8.0

Kokonaisuus: 9.0

"Rapturessa vierähtää kymmenen tuntia, jos toinenkin"

ja arvosteluasteikko vielä muistutukseksi :)

1/10 Kidutusta
2/10 Kelvoton
3/10 Surkea
4/10 Huono
5/10 Kohtuullinen
6/10 Ihan kiva
7/10 Hyvä
8/10 Erittäin hyvä
9/10 Erinomainen
10/10 Mestariteos