Gears of War 3

Gears of War on Xbox 360:lla 2006 aloitettu pelisarja, jossa ei hikeä ja äijäilyä säästellä - eikä myöskään ankaraa hurmetta. Edelliset kaksi osaa olivat ihan mukavaa perusräiskintää, mutta trilogian päätösosa yrittää viedä sen perusräiskinnän yläpuolelle.

Pelin tapahtumat sijoittuvat edellisien osien mukaisesti tutulle Sera-planeetalle. On kulunut kaksi vuotta Gears of War 2 lopusta, kun ihmisten viimeinen suuri kaupunki, Jacinto upotettiin mereen pysäyttääkseen brutaalien Locustien tulo maanpinnalle. Locust ei olekaan enää ihmiskunnan suurin ongelma, vaan Lambent-virus, joka muuttaa Locusteja zombimaisiksi olennoiksi. Kyseisen suuren uhkan takia Marcus Fenix ja muut ihmiset ovat joutuneet pakenemaan mantereelta jättimäisellä Sovereign-aluksella. Toivon kipinä syttyykin, kun Marcus saa puhemies Prescotilta videolevyn, jossa selviää että hänen isänsä onkin elossa, vaikka hänen on pitkään luultu menehtyneen. Hätäviestissä hän kertoo olevansa pulassa Hänellä saattaa olla ratkaisu Lambentia ja Locusteja vastaan. Tästä alkaa eeppinen seikkailu, josta ei toimintaa puutu.

Gears of War ei ole tunnettu sen oivasta ja hyvästä käsikirjoituksesta. Ensimmäisen osan tarina oli suoraan sanottuna hyvin keksinkertaista ja jopa typerää. Kakkososa paransi tätä osa-aluetta jonkin verran, mutta tarinan laiskuutta ei sekään onnistunut pelastamaan. Nyt kolmas - ja viimeinen osa täräyttääkin ylivoimaisesti parhaimman käsikirjoituksen sarjan historiassa. Pelin tarina on kirjoitettu hyvin ja pelaaja on enemmän mukana tapahtumissa. Nyt pelaaja tuntee juonessa olevan jotain syvyyttä ja tarkoitusta. Hahmojen taustoja avataan lisäksi kiitettävästi ja heihin tulee vihdoinkin tunnesiteitä. Niinkin paljon, että oikein ärsyttää se, kun Epic päätti riistää yhdeltä tärkeältä henkilöltä hengen. Kohtaus oli tehty uskomattoman hyvin ja se oli todella haikea kohtaus, jonka muisti myös lopputekstien jälkeen. Trilogia päätetään eeppisesti ja sillä tavalla, millä sen pitääkin päättyä. Peli ei tehnyt sitä mokaa, minkä Mass Effect 3 teki puoli vuotta tämän julkaisun jälkeen. Gears of War 3 ei siltikään ole lähelläkään taidepeliä, mutta sen tarinankerronnan rimaa nostettiin huikeasti nykystandardien tasolle.

Peli on tuttuun tapaan hyvin lineaarinen ja välivideoita nähdään paljon. Taistelukentät ovat kuitenkin laajentuneet mukavasti ja pelaaja tuntee olevansa vapaampi kuin ennen. Tuttua on myös se, että helikopterit ei jonkun takia pysy ilmassa millään. Eeppisiä räjähdyksiä nähdään pelin edetessä valtavia määriä, mutta se sopii pelin äijämäiseen ja hienhajuiseen meininkiin. Erilaisia vihollistyyppejä on enemmän ja uudet Lambent viholliset tuovat erilaista haastetta kehiin. Nämä keltaista hehkua hehkuvat hirviöt nimittäin ovat aggressiivisia ja kuolleessaan ne räjähtävät vaarallisesti heittäen keltaista limaa ympäriinsä. Tämän ominaisuuden takia näitä vihollisia on ilo teurastaa, räjähdykset ovat kivoja. Pituutta on päätösosalla huomattavasti enemmän kuin aikaisempien 8 tuntia, sillä itselläni meni pelin ensimmäiseen läpäisyyn 10-11 tuntia. Tämä voisi näkyä laadun epätasaisuudessa, mutta peli on itse asiassa huomattavasti nautinnollisempi pelata kuin edellisosat. Pelissä on valtavan räiskinnän lisäksi hiljaisia jännityskohtauksia ja pelaamista on jaksotettu paljon paremmin. Kampanja on kiistatta paras osista, sillä ulkokenttiä näytetään huomattavasti enemmän ja tällöin pääsee näkemään Unreal-moottorin parhainta antia.

Pelattavuus on tuttua Gears-tasoa: kontrollit ovat huippuhiotut ja kaikki toimii miten pitääkin. Kaikki eivät tykkää kontrollien raskaudesta, mutta johtuu ainoastaan tottumuksista eikä huonosta suunnittelusta. Pelattavuus on peleissä tärkeimpiä osa-alueita, eikä Gearssit ole koskaan siinä pettänyt. Peli on tuttua ja turvallista suojasta suojaan räiskintää ja viholliset ottavat paljon osumaa. Tuttu moottorisahakivääri on palannut ja sillä on aina yhtä siistiä sahata porukkaa pinoon. Tuttu Lancer on saanut kaverikseen retroversion, jossa on sahan sijasta eräänlainen pistin, jolla on nautinnollista seivästää porukkaa. Myös muita uusia aseita löytyy pelistä, kuten "myyräkranaatteja" ampuva tykki. Gorea löytyy tuttuun tapaan hyvin voimakkaasti, eikä rumalta kielenkäytöltä säästytä.

Vaikeustasoja on sopivat neljä kappaletta, joten omaa tasoa sopiva vaikeustaso löytyy varmasti. Pelin Insane-vaikeustaso on tosin tehty naurettavan vaikeaksi, eikä sitä pääse kukaan normaalisti pelejä pelaava yksin. Tällöin on turvauduttava pelin co-opiin, joka on hienoa antia. 2-pelaajan split-screenina tai 4 pelaajan kanssa liven välityksellä pelattuna kampanja on nautinnollista - peli on suunniteltu pelattavaksi kaverin kanssa. Pelissä on myös hieno ominaisuus, joka ottaa eritasoiset pelaajat huomioon; co-op kampanjaa pelatessa pelaajat voivat valita samaa peliä varten oman vaikeustason. Jokainen saa pelata niin vaikealla kuin haluavat. Tämä takaa, että peli ei tunnu ammattilaiselle liian helpolta, eikä vähän peliä pelanneelle liian vaikealta.

Kiitettävän pitkän kampanjan jälkeen pelaaminen on vasta alkanut. Moninpeli tarjoaa kahden viiden hengen joukkueen välistä mättöä useissa tutuissa pelityypeissä. Moninpeli on toimivaa ja tarjoaa viihdettä tunneiksi. Pelaaminen on intensiivistä ja hyvin yhteisöllistä. Yksin ei kannata mennä ryntäilemään tai turpiin tulee. Erityisesti king of the hill on onnistunut pelityyppi ja se sopii Gearssin tyyliin mainiosti. Muita pelityyppejä ovat mm. tuttu deathmatch, jossa molemmilla tiimeillä on tietty määrä elämiä; Capture the leader, jossa molemmat tiimit yrittävät ryöstää vihollisjoukkueen johtajan ja pitämään häntä hallussa tietyn ajan; Execution, joka on deathmatchia, mutta vihollisiset voidaan tappaa ainoastaan brutaaleilla viimeistelyliikkeillä; ja wingman, jossa tiimit taistelevat keskenään ilman elämiä.

Myös Gears of War 2 tuttu Horde mode on palannut entistä ehompana. Nyt tässä selviytymismoodien isänä pidetyssä pelimuodossa kykenee rakentamaan oman pienen tukikohdan, josta saa tukea lukemattomia vihollisaaltoja kaataessa. Joka kymmenes aalto on pomoaalto, jolloin mukaan tulee kaadettavaksi erityishaastavia vihollisia, kuten Brumakeja. Ne pirut syövät luoteja, kuin pesusieni. Horde on pelattavissa viiden pelaajan kanssa liven välityksellä ja kahden pelaajan välityksellä samalla konsolilla. Peliin on ympätty myös uusi pelimoodi - Beast mode. Kyseinen pelimuoto on horden vastakohta; pelaajat päästetään pelaamaan locusteilla ja tavoitteena on tuhota tietokoneohjatut ihmissotilaat. Erilaisia locusteja on suuri määrä ja ne käyttäytyvät hyvin erilaisesti. Pelimuoto on hauska ja innovatiivinen, mutta ei hirvittävän pitkäikäinen. Mukava lisä se on silti tähän sisältörikkaaseen peliin.

Gears of War on ollut Xboxin 360 näyttävimpiä pelejä, eikä uusin osa ole poikkeus. Peli on saanut huikean paljon irti Unrealista, ja peli näyttää mahtavalta varsinkin ulkotiloissa. Teos onkin nykykonsoleiden yksi kauneimpia pelejä graafisesti. Varsinkin muutamat välivideot repivät Xboxista viimeisiä mehuja. Välivideot ovat hyvin laadukkaasti tehtyjä, mutta välillä tuntuu hölmöltä, kun tiettyjen ovien avaamiseen tarvitsee erityisen välivideomaisen animaation. Ruudunpäivitys on kuitenkin todella tasaista, eikä se paria kohtausta lukuun ottamatta tökkinyt lainkaan. Tämänkaltaisia suorituksia näkisi mielellään enemmän. Ympäristökään ei tunnu kovin staattiselta, sillä siellä täällä on esineitä, suojia jne. joita pystyy tuhoamaan ja vahingoittamaan. Peli kosmeettista ympäristön vahingoittumista ja se on vaikuttavaa, kun seinät kärsivät kranaateista. Battlefieldin kaltaista pelaamista muuttavaa vahingonmallinnusta on kuitenkin turha odottaa.

Äänimaailma on myös hyvä, mutta joidenkin aseiden äänet kuulostavat tylsiltä ja tyhjiltä. Äänimaailma pitää pelaajan valppaana ja antaa käsityksen, että nyt taistellaan ihmiskunnan puolesta. Musiikki on loistokamaa ja tuo mahtipontisen vaikutelman pelaamiseen. Lopussa soiva teemabiisi tuo kylmiä väreitä kehoon. Teknisesti Gears of War on huipputavaraa.

Kokonaisuudessaan Gears of War 3 parantaa kaikilla osa-alueilla edeltäjiään ja peli on itselleni tärkeä Xbox 360-yksinoikeus edellisten osien ollessa mukavaa perusräiskintää. Tarina on edelleen melko kliseetä peruskamaa, mutta sen ympärille on ympätty paljon muutakin ja hahmot tuntuvat läheisemmiltä kuin ennen. Pelattavuutta on hiottu entisestään ja horde-pelimoodi on kehitetty entistäkin paremmaksi. Uusi beast-mode on hauskaa lyhytaikaista viihdettä. Sisältöä pelistä löytyy rikollisen paljon! Lisäksi Gears of Warin split screen ominaisuudet ovat ylivoimaiset. Erilaisia pelimoodeja on valtava määrä, ja sisältöä löytyy hurjasti keskivertopeliä enemmän. Gears of War 3 päättää trilogian tyylikkäästi - niin kuin sarjat pitääkin. Marcus Fenix pääsee viimeinkin ansaitulle lomalleen.

Pelimaailma/tarina: 7.5
Grafiikka/tekniikka: 9.5
Musiikki/ääni: 9.0
Pelattavuus: 9.0
Sisältö ja uudelleenpelattavuus: 9.0

Kokonaisuus: 8.5

"Kivan räiskintäpelitrilogian huikea päätös parantaa peliä joka osa-alueella!"

ja arvosteluasteikko vielä muistutukseksi :)

1/10 Kidutusta
2/10 Kelvoton
3/10 Surkea
4/10 Huono
5/10 Kohtuullinen
6/10 Ihan kiva
7/10 Hyvä
8/10 Erittäin hyvä
9/10 Erinomainen
10/10 Mestariteos