Batman: Arkham City

Batman: Arkham City (PC) - Kaduilla Arkham Cityn

Batman: Arkham Asylum on yksi viime vuosien parhaimmista lisenssipeleistä, eikä syyttä. Yllättäen puskista tullut Rocksteady-studio otti Lepakkomiehen uusimman seikkailun harteilleen, mutta niin hyvää lopputulosta ei olisi voinut odottaa. Ei lisenssipeliltä, jotka ovat useimmiten hätäisesti tehtyjä oheistuotteita, mutta Rocksteadypä ei kohdellut omaa peliään samalla tavalla.

Arkham Asylumista suorastaan hehkui studion panos tuotostaan kohtaan, ja se tuntui Batmaniltä: synkkä, raaka ja väkivaltainen sarjakuviin perustuva toiminta-seikkailu kuorrutettuna etsivätyöllä ja loistavalla taistelujärjestelmällä unohtamatta Yön ritarin lukuisia apuvälineitä.

Nyt näitä perusasioita on ainoastaan hiottu Arkham Asylumin jatko-osaan, Arkham Cityyn, joka saattaa vain kuulostaa jatko-osalta, jossa ei ole kuin muutama uusi juttu, mutta sitä se ei todellakaan ole. Arkham Cityssä seikkaillaan tällä kertaa kokonaisessa, hylätyssä Gotham Cityn kaupunginosassa, jonne rikolliset on pistetty asumaan Arkhamin mielisairaalan kärsittyä kovia viime osassa.

Kaaoksen vallitsemaa kaupunginosaa hallitsee salaperäinen tohtori Hugo Strange, joka kidnappaa pelin alussa Bruce Waynen lehdistötilaisuudesta Arkham Cityn porteilta. Hän myös tietää miljonäärin suurimman salaisuuden. Hän tietää Bruce Waynen ja Batmanin olevan sama henkilö, ja tästä hyvästä hän pistää Bruce-paran hallitsemaansa kaupunginosaan, jossa ihmishenki on todella halpaa.

Hetken päästä Bruce kuitenkin onnistuu pakenemaan rikollisten kurituksesta, ja hän pukee jo ikoniseksi muodostuneen puvunsa päälle. On aika laittaa piste hulluuksille.

Kissankynnet kateissa

Batman ei ole todellakaan ainoa kaveri, jolta rikolliset saavat varautua ottamaan selkäsaunan. Myös yksi Yön ritarin naissuhteista, Kissanainen (Selina Kyle) on rähjäisessä ja vaarallisessa kaupunginosassa ihan omista syistään, ja (PC-versiossa) hänen minikampanjansa on sulautettu jo valmiiksi Batmanin kampanjaan, tarkoittaen että sekä Batmanin että Kissanaisen kampanjat tapahtuvat samaan aikaan pääkamapanjan aikana.

Kaupungissa on pitkän pääjuonen osalta myös sivutehtäviäkin, joihin saa kulutettua mukavasti aikaa, ja nyt mukaan on otettu enemmän konnia Batmanin rikolliskaartista; Yön ritarin täydellinen vastakohta ja arkkivihollinen, edellisosan lopputaistelussa pahasti haavoittunut ja hidasta kuolemaa tekevä Jokeri on tietysti mukana - unohtamatta tietenkään Mark Hamillin häkellyttävää ääninäyttelyä - sekä myös Pingviini, Kaksinaama, Mr. Freeze ja monia muita ei-niin-tuttuja konnia Batmanin maailmasta.

Taistelujärjestelmää, etsivätyötä ja apuvälineitä ei ole myöskään unohdettu, vaan niitä on vain paranneltu entisestään. Nyt taistellessaan rikollisjoukkoa vastaan Batmanin ei tarvitse olla juuri tietyssä kulmassa suorittaakseen vastahyökkäyksen, vaan hän tekee sen automaattisesti pelin näyttäessä mahdollisuuden tehdä niin.

Etsivätyössään Yön ritari tarvitsee jonkin tietyn välineen esim. ratkaistaakseen edessään olevan ongelman tai päästäkseen toiselle puolelle rakennusta. Pääjuonen aikana voi myös suorittaa aivopähkinöistään tunnetun Arvuuttajan arvuutuksia ja esim. pelastaa kaupungissa olevia poliittisia vankeja rikollisten kynsistä.

Jokainen tappelukin pelin aikana nostaa Batmanin kokemuspisteitä, joiden avulla voi antaa Yön ritarille sekä myös Kissanaiselle uusia taisteluliikkeitä tai päivityksiä apuvälineisiin. Arkham Cityn arkkitehtuurille on annettava myöskin iso huomautus, sillä rähjäinen kaupunki näyttää rähjäiseltä ja synkältä, kuolemaa levittävältä paikalta, josta ei ole pakoa.

Unreal 3 - pelimoottori näyttää taas kerran malliesimerkin, mihin se parhaimmillaan pystyy, laajojen yksityiskohtien ja erinomaisen valaistuksen myötä.

Se parhaiten nauraa...

En todellakaan uskonut, että Arkham Asylumin jälkeen Rocksteady vielä jopa parantaisi. Mutta onneksi olin väärässä (jälleen kerran!), sillä Arkham City on hiotumpi versio edeltäjästään, aina pienintä yksityiskohtaa myöten.

Batman on saanut jälleen kerran asiansa osaavalta tiimiltä arvoisensa pelin, selvästi ehkä jopa parhaimman lisenssipelin ikinä, joka on malliesimerkki siitä, kuinka lisenssiä käytetään oikein. Arkham Cityssä on vielä pääpelinkin suorittamisen jälkeen paljon tehtävää.

Niin monta rikollista, joille on annettava opetus.

Niin monta tehtävää suoritettavana ja niin vähän aikaa, minkä ansiosta Yön ritarina pelaaminen ei voi tästä enää hauskemmaksi ja rankemmaksi enää mennä.

HYVÄÄ:
+ Yksityiskohtainen, silmiä hivelevä grafiikka
+ Erinomainen juoni
+ Laajasti erilaisia hahmoja
+ Pitkäksi aikaa tekemistä valtavassa kaupunginosassa
+ Entistäkin hiotummat taistelujärjestelmä, aivopähkinät ja apuvälineet

HUONOA:
- ?

Grafiikka: 10
Ääni: 9
Pelattavuus: 10
Pitkäikäisyys: 9