Fable II

Peter Molyneux eli "Petteri Mölytoosa" on tunnetu nimi pelaajien kielissä. Hänet tunnetaan hypetyksen kuninkaana ja tämän takia monet Fable-pelaajat(tarkoitan nyt sitä ensimmäistä) pettyivät hänen juttujensa takia. Sitten hän iski jälleen uudella Fable-pelillä, mutta tällä kertaa hän hehkutti hieman hiljaisemmin. Hänen tempauksien takia pelaajia epäilytti tämä toinen osa. Nyt selviääkin mitä jälkeä tämä brittiherra sai aikaan ja oliko tuo hiljaisuus hyväksi.

Olipa kerran satumaailma...

Fable II on perinteinen fantasiarooliseikkailupeli. Tämä kuitenkin eroaa hyvinkin tavanomaisista fantasiamaailmoista täynnä haltiakyliä ja suuria örkkilinnoituksia. Tällä kertaa Albionin maailma onkin kuin kauniista sadusta. Hahmojen ulkonäköä on korostettu mm. suurentamalla hitusen neniä tai kasvattamalla lihaksia oikein olan takaa. Brittiaksentti, musiikki, laaja värimaailma ja monet muut tuovat sitä tunnelmaa peliin.

Pelin alku on parhaimpia mitä olen nähnyt(Katso omalla vastuulla: http://www.youtube.com/watch?v=6AlgqeZ0V_Y&feature=related ). Siinä jo selittyy mikä tekee pelistä hienon. Itse peli sijoittuu satoja vuosia Fable 1:sen jälkeen ja moni asia on uudistunut. Pelaaja on isosiskonsa kanssa orvoksi jäänyt lapsukainen nimeltä Little Sparrow. Lapsuusaika ei kuitenkaan vie kovin pitkää kunnes muutamien seikkojen takia lähdetään pois kaupungista valmistautumaan sankariksi. Tällöin hypätään kymmenen vuotta eteenpäin ja kas vain, sitä ollaankin aikuinen. Fable II:sen ehkä se isoin juttu on se, että tekemiset vaikuttavat maailmaa. Muutama lapsuuden aikana tehty asia voi olla muuttanu radikaalisti tuota kaupunkia. Tuo maailman muuttuminen on kuitenkin aika marginaalinen asia kaikkiin tehtäviin verrattuna, että ei kannata odottaa mitään massiivista muutosta. Hahmon itsensä muuttaminen onkin sitten eri juttu. Hahmon ulkonäköä voi muokata monella tavalla. Onko hän hyvä vai paha, puhdas vai korruptoitunu, laiha vai lihava, pitkä vai lyhyt, kaunis vai ruma, hassu vai pelottava, lihaksikas vai.. perus. Siinä muutamia oleellisia asioita, mutta yksityiskohtia jätin mainitsematta. Eri ihmiset suhtautuvat hahmoon eri tavoin. Kyllä siinä miehekkeet suuttuvat kun sankari flirttailee vaimon kanssa, mutta eiköhän koko kansa pelkää kun murhataan kaikki kylän asukit.

Ihmisen paras ystävä

Koira oli kyllä yksi pelimaailman innovatiivisista uudistuksista(ellei sitä jo ole, niin tässä se on ehkä tehty parhaiten). Koira seuraa aina mukana. Se auttaa etsimään aarteita hajunsa avulla, varoittaa vihamielisistä otuksista ja viimeistelee maassa makaavat vihulaiset. Kätevää. Koiran kanssa voi myös leikkiä, mutta se jääkin sitten loppujen lopuksi unholaan. Iloinen karvaturri reagoi sankarin mielentilaan ja tekemisiin. Ei ehkä aivan oikea selitys asiasta, mutta kelvatkoot.

Aarteita löytyy ympäri Albionin maailmaa ja ilman tuota eläinystävää iso osa jäisi löytämättä. Tosin, välillä kyllä sitä harmittelee kun se onkin haukkumassa jokaisen askeleen jälkeen jossian nurkassa ja vaatimassa omistaajansa kaivamaan aarretta esiin. Aarteita on muutamanlaisia. On aarrearkkuja, jotka ovat näkyvissä, uponneita aarteita, haudattuja aarteita joiden löytämiseen tarvitaan koira ja poimittavia aarteita, joita löytyy niin hyllyistä kuin maastakin. Joka arkusta on turha odottaa mahtavia aseita. Niitä saa todellakin etsiä ja parhaimmat ovat piilotettukin salaovien ja pitkien luolastojen taakse.

Pyssyt kainaloon, jouset ovat nynnyille!

Kun maailma muuttui Fable I:sen jälkeen, niin teki aseet. Jouset jätettiin hyllyihin ja tilalle tuli jalkajouset ja uutukaiset aseet: pyssyt. Pyssyjä on paria lajia: pistooleita, kiväärejä ja sitten oikein kunnon tussareita. Kaukoasetyypeillä on sitten omat heikkoutensa ja vahvuutensa, mutta ei niistä pelaajat välitä. Peli nimittäin kertoo, mikä ase on paras pelaajan asekokoelmasta. Pelaaja lisäksi kantaa lähiasettaan, joka voi olla miekka tai nuija. Itse pidin enemmänkin miekoista(joita onkin enemmän), sillä ne ovat huomattavasti tyylikkäämpiä. Kolmas taistelutyyli onkin sitten magia, joka tuntuu jäävän pyssyjen varjoon, ellei tosiaan halua harjoittaa taikuutta ihan tosissaan. Omasta mielestä kiva juttu vaatetuksessa on se, että oli vaate ties kuinka raskaan näköinen, on se silti yhtä tehokas(tai oikeastaan tehoton) kuin tavalliset räsyiset vaatteet. Vaatteet oikeastaan vaikuttavat vain kansalaisten mielipiteeseen sankarista. Näin paholaiskuninkaani voi silloin tällöin taistella kruunu ja kuninkaan puku päällä tai oikein hienojen juhlavaatteiden kera.

Ei kuitenkaan ruusuilla tanssimista...

Olen kertonut paljon pelistä, mutta silti niin moni asia jäänyt kertomatta. Pientä sälää löytyy vaikka muille peleille jakaa, mutta silloin tästä tulisi pikemminkin esittely eikä arvio.

Pelin harmillisin asia on tekemisen puute. Tekemistä tosiaan löytyy, mutta päätarinan jälkeen ei todennäköisesti pelaajalla ole enään paljoakaan tekemättömiä tehtäviä jäljellä. Lisäksi jokaisella läpipeluukerralla pelaaja jotenkin vain tekee ne samat sivutehtävät edetäkseen(sivutehtävistä saa tunnettavuutta ja joissain vaiheissa päätarinaa pitää olla aina tietyn verran tunnettavuutta jotta se voisi edetä). Tämä on todellakin harmittava juttu, kun pelillä niin paljon potentiaalia onkin. Tehtävät ovat nähkääs omasta mielestä laadukkaita. Toki peliin on tullut pari lisäsisältöpakettia, joissa ei pitkään huhki. Lionhead Studios on näemmä keskittynyt aina uusiin alueisiin, eikä lisäillä tehtäviä vanhoihin. Jos näiden mukana siis tulisi vanhoillekin alueille tehtäviä, olisi aivan mahtavaa. Lisäksi itseä ja monia tuntuu harmittavan se, että tarina etenee aina samalla tavalla, vaikka miten maailmaa muuttaisikin ja millainen persoonallisuus olikin. Voin ehkä sen verran spoilata, että pelin lopetuksessa on pari vaihtoehtoa, joskaan ne eivät maailmaa järisyttävästi muuta, jos juuri edes yhtään.

Taisteleminen on sitten taasen niin helppoa että siitä menee maku. Tässäkin oltaisiin voitu tehdä paremmin, mutta kun viholliset eivät tunnu hyökkävään tarpeeksi aktiivisesti vaan pelaaja voi helposti luoda täydellisen taijan, kun nämä leikkivät jonkin sortin piirileikkiä. Hahmo ei myöskään voi kuolla vaan se on pökertyneenä hetken aikaa ja nousee sitten pystyyn. Hahmo vain saa arven tai pari jotka sitten kansalaisten mielestä ovat rumia. Nämäkin pystytään estämään kantamalla tiettyjä juomia mukanaan koko ajan tai sitten poistattaa ne taikajuomilla. Jos taistelualue onkin maantie, on hyvinkin todennäköistä, että paikalla on silloin siviili. Noh, nämä sitten vihastuvat ja alkavat pelkäämään SANKARIA, vaikka puolustaisiki näitä maantierosvoilta. Tekoäly onkin opetettu pelkäämään sankarin aseita. Pah, kiittämättömät!

Kuitenkin, näiden ja monien muiden pikkuvirheiden jälkeenkin Fable II on mainio peli. Se olisi pystynyt parempaakin, mutta kuitenkin tätä voin suositella monelle pelaajalle, jotka rakastivat pienenä satuja prinsessoista yms. Lisäksi jos pelaaja ei ole niin aktiivinen pelaaja kuin minä, ei hän todennäköisesti tahko kaikkea sisältöä niin nopeasti.