Halo: Combat Evolved

Aloitetaapas pienellä turinatuokiolla. Ensimmäisen kerran tutustuin Haloon nassikkana vuosituhannen alussa kun se Eurooppaan tuli. Ihmettelin kovasti tuota Xbox-konsolia ja Haloa kun siinä koitettavana oli. Muistan elävästi että kenttänä toimi tuo toinen kenttä, jossa oli juuri saavuttu Halolle. Se on kyllä yksi Halo-sarjan nostalgisimmista tehtävistä. Grafiikat myös olivat ihmeelliset. Muutama vuosi myöhemmin pääsin koittamaan Haloa uudestaan serkkuni luona. Sitten en Halosta ollut pitkään aikaan kuullutkaan. Vasta vuoden 2008 alussa muutama kaveria pelaili tuota ensimmäisen Halon demoversiota, joten päätinpäs itsekin tuon ladata. Olin myyty ja tuosta hetkestä lähtien Halo-faniaikani alkoi.

Ihmiset, avaruusoliot ja Halo-rengasmaailma

Peli lähtee käyntiin kun ihmisten(UNSC) alus Pillar of Autumn pakenee Covenant-muukalaisliittouman alusta The Truth and Reconciliationia. Kapteeni Keyes tuumii aluksensa komentosillalla, että miten Covenant oli saanut heidät kiinni hypättyään "sokeasti" valonnopeuteen Reach-planeetan taistelusta. Tekoälynainen nimeltä Cortana vastaakin, että Covenantin alukset ovat aina olleet nopeampia ja että heidän alus onkin hyökkäämässä Pillar of Autumnin kimppuun. Keyes ja Cortana tulevat siihen tulokseen, että he herättävät viimeisen Spartalaisen, eräänlaisen kyborgisoturin Master Chiefin(pelaaja) syväjäädytyksestä. Keyes päättää laskeutua erikoiselle rengasmaailmalle, joka nimetään myöhemmin Haloksi. He saavat selville, että Halo on jonkinlainen ase jolla voi kontrolloida universumin tulevaisuutta. Tästä alkaakin kilpailu, että kumpi puoli ehtii Halon komentokeskukseen saadakseen Halon haltuunsa. Mutta UNSC ja Covenant eivät olekaan yksin tuolla Halolla...

Yhden miehen armeija

Master Chief on SPARTAN-II -projektin viimeinen jäsen. Hän on eräänlainen supersoturi, joka pärjää avaruusoliolle kuin alukselle. Hänet tunnistaa suuresta vihreästä haarniskastaan, joka auttaa häntä monilla tavoin. Siihen sisältyy niin taskulamppua kuin energiakilpeä. Koska Master Chief on niin mahtava, pelaaja monesti taistelee yksin loputtomien vihollismassojen läpi. Silloin tällöin saadaan apujoukkoja, mutta monesti ne kuolevat nopasti. Pelin aikana pääsee ajamaan erilaisilla aluksilla kuten maastoautoilla, tankeilla tai Banshee-lentoaluksilla. Maastoautoihin mahtuu kuskin lisäksi matkustaja ja tykkimies, joten tällöin sotilaistakin on apua.

Chief pystyy käyttämään monia erilaisia aseita. Itseasiassa kaikkia paitsi Energiamiekkaa, joka hajoaa heti sitä käyttävän vihollisen kuoltua. Toisinkuin monissa muissa aikaisemmissa räiskintäpeleissä, pelaaja ei voi kantaa kuin kahta asetta samaan aikaan. Tällöin pelaaja joutuu miettimään että mitä asetta haluaa käyttää. Covenanttien asekalustoa löytyy paljon, mutta UNSC:n aseita pitää oikein hakemalla etsiä. Koska apujoukkoja(joilta saa kätevästi aseet niiden kuoltua) on rajatusti, löytyy sotilaiden ruumiita aseiden kanssa välillä erikoisistakin paikoista.

Moninpeli?

Xbox-versio ja Tietokoneversio eroavat toisistaan moninpelin osalta. Xbox-versiossa pääsee pelaamaan kamppanjan läpi kaksinpelinä ja pääsee pelaamaan neljän hengen kanssa moninpelikarttoja. Tietokoneversiosta ei löydy Co-oppia, mutta 16-hengen nettimoninpeli löyty. Moninpeliä en valitettavasti voi juurikaan arvostella, sillä kokemukseni sijoittuu Halo Trialin(demon) yhteen moninpelikarttaan. Ainakin löytyy Slayeriä eli puhdasta tappamista ja lipunryöstöä moninpelimoodeista. Trial-versisota tuntui ilmenevän aika paljon lagia, mutta en sitten tiedäkään moninpeliversiosta.

Kokonaisuudessaan Halo: Combat Evolved on mainio peli, koska konsoleilla tämän ilmestyessä ei ollut mahdollisuutta nettimoninpeliin, en vähennä pisteitä. Pelistä löytyy muutamia asioita kuten toistuvat kartat(monet huoneet aivan identtisiä tai sama reitti mennään takaisin toisinpäin). Tämä aiheuttaa labyrinttitunteen ja välillä voi olla vaikea tietää sijaintia. Toisaalta, tämä myös tekee realistisen, sillä monestihan aluksen huoneet voivat olla hyvinkin identtisiä ja ne mennään kahteen suuntaan jne. Kuitenkin se voi käydä puuduttavaksi ja välillä sitä kyllästyy ja lähtee vain ryntäämään läpi jättäen vihollisia eloon. Kyseessä on varmasti pelottavin Halo-peli, sillä siinä on paljon pimeitä kohtia(loppupuoliskolal) ja yksinäisyyttä erittäin paljon, sekä epätoivoa. Peli ei ehkei ole niin maailmaa mullistava kuin jotkin muut, mutta silti muutti räiskintäpelien suuntaa tavalla tai toisella. Se erottuu hyvin tavallisista sotapeleistä ja ehkä tämän takia se kolahti sillä jollakin tavalla silloin vuosia sitten.