Resident Evil

Vuoret... oudot kuolemat... epämääräiset olennot... Chris Redfield, Jill Valentine, Barry Burton ja Albert Wesker. Muistettava Pleikkari ykkösen peli, Resident Evil 1 selviytymiskauhuseikkailu joka toimii edelleen.
Alku tunnelmat pelin käynistettyä ovat hienot, kun sankarimme juoksevat tuohon outoon kartanoon. Alku välinäytöksen näytteleminen on täyttä kuraa, mutta siitä huolimatta ei keskitytä siiihen.
Peli tarjoaa pelattavaksi Chrisin ja Jillin omat kamppanjat, jotka eivät kyllä suuria määriä eroa toisistaan. Molemmat kärsivät (ainakin PS1 konsoli versiossa) idioottimaisesta tunnelmasta. Tarkoitan ettei peli ole niin vakava ja "pelottava," kun alkujaan odotin. Tässä voimmekin verrata RE1 Remakea ja RE2 pelejä. Pariiin kertaan sieltä tulee silti se "PÖÖ" kohta joka saa pelajaan hyppämään tuoliltaan.
Puzzle henkisiä aivopähkinöitä näkyy kauhun tapaan pariin kolmeen kertaan. Tälläiset mysteerit ovat turhahkon helppoja verrattuna Uncharted pelien kaltaisiin mysteereihin, ensimmäistä kertaan pelattua.
Zombit ovat melko samanlaisia kaikki. Niihin saa upottaa ainakin kymmenkunta luotia Beretta pistoolilla, joka saa itkun silmään, kun kärsiii jatkuvasta ammusten puutteesta.
Peli on muuten hieno 2D maisemistaan ja muutenkin mielenkiintoisista ympäröistään. Hahmot pelissä ovat melko tyhmästi ohjattavia. Hauska puoli tässä on ohjauksessa, että pelattavan hahmon saa tanssimaan melkoisen hauskasti!

Loppusanat.

Peli on hieno taustoistaan ja mielenkiintoisuudestaa. Tarina on ehkä vähän typerä ja vähemmän vakava, kuin muut sarjan osat. Ohjaus ja ääninäyttylykään eivät ole mitään mahtavia. Zombit ovat helposti huijattavia, mutta silti ne ovat hienoja ja komeita pelokkeita. Yksi parhaista PS1 peleistä. Seiska on sopiva numero tähän peliin.