Uncharted 2: Among Thieves
Uncharted: Drake's Fortune oli se peli, jonka takia ostin Playstation 3:n. Se oli paras seikkailupeli silloin, ja nyt sille on julkaistu jatko-osa: Uncharted 2.
Heti kun pelaaminen alkaa, välittyy tunne, että nyt on kyseessä jotain mahtavaa.
Ensin minulta loksahti leuat, kun näin pelin grafiikat. Peli alkaa ensimmäisen Uncharted:n tapahtumien jälkeen, kun päähenkilö Nathan Drake löytää itsensä alpeilta junasta, tietenkin yltäpäältä verisenä.
Kun varsinainen pelaaminen alkaa, tulee tunnekuohahdus, nimittäin jännitys.
Nathan tippuu aivan junan alaosaan, ja alkaa tietenkin kivuta ylös. Päästyään junasta, nathan löytää kadottamansa erikoisen esineen ja alkaa muistella menneitä.
Nathan Drake tapaa muistissaan vanhan ystävänsä Harry Flynnin ja uuden tuttavan Chloen, ja he lähtevät etsimään museosta öljylamppua, jonka Flynnin asiakas mister Lasaroviz haluaa. Murtauduttuaan museoon he löytävät lampun, jonka sisällä on outoa pihkaa ja kartta. Mutta sitten tulee ensimmäinen käännekohta: Harry Flynn pettää hänet. Drake jää kiinni ja istuu vankilassa, josta hänet käy pelastamasta vanha tuttu Viktor Sullivan. Tämän jälkeen Drake alkaa jahdata Harrya ja Lazarovizia.
Erilaisten juonenkäänteiden kautta Nathan löytää itsensä etsimästä kadonnutta Shambalaa, Shangri-Lania, ja sen sisään kätkemää Cintamanin kiveä.
Tässä osassa Nathan pääsee liikkumaan ympäri maata, kulkien Marc'o Polon jalanjälkiä. Pelin aikana käydään varsin erilaisissa maisemissa, muunmuassa Borneon viidakoissa ja Nepalin kaupungissa.
Peli keskittyy pääasiassa toimintaan, ja onnistuu siinä täydellisesti. Lähes jokaisen isomman kohtauksen jälkeen pelaaja jää vain istumaan typerä ilme naamallaan, ja huohottamaan ihmetyksissään. Välillä päästään myös kiipeilemään ja roikkumaan. Joskus on vuorossa taas varsin hyvin mietittyjä pulmatilanteita, jotka eivät nekään jätä kylmäksi.
Tarinan varrella tavataan vanhoja tuttuja ja uusia naamoja. Hahmot ovat persoonallisia ja hyvin käsikirjoitettuja. Asearsenaali on kattava ja siitä löytyy kaikki surkeasta peruspistoolista singon kautta miniguniin. Pelattavuus on erinomainen ja grafiikka loistava: maisemat ovat hienoja ja kenttäsuunnittelu lostaa omassa paisteessaan. Äänimaailmaan on myös selvästi panostettu ja sekin toimii. Toiminta on hauskaa ja koskaan Unchartedissa ei ole tylsiä kohtia. Huumoriakin löytyy ja ainoa pelin huono puoli oli mielestäni lopputaistelu. Pituutta yksinpelissä on noin kymmeneksi tunniksi, ja sen pelaa mielellään uudestaankin läpi. Vaikeustaso on juuri sopiva, ja niitäkin löytyy erittäin helposta julmetun vaikeaan.
Uutta Uncharted 2:ssa on moninpeli. Moninpelissä pääsee räiskimään yhdeksän eri pelaajan kanssa. Moninpelimuotoja on esim. Perus Deathmatchit ja lipunryöstö, mutta pari omaakin on luvassa. Tapoista ja muista ansioista (myös yksinpelin) saa rahaa, joilla voi ostaa uusia asuja ja päivityksiä aseisiin. Kentät ovat erittäin hyvin suunniteltuja ja niiitäkin on kiitettävä määrä.
Tämäkin osa-alue siis toimii.
Hyvää:
+Grafiikka on NAM
+Hahmot
+Tunnelma
+Toiminta
+Moninpeli
+Tarina
Huonoa:
-Lopputaistelun tavanomaisuus -2 pistettä
-Hieman liian lyhyt yksinpeli -2 pistettä
Yhteenveto:
Uncharted 2: Among Thieves on kenties paras, viihdyttävin ja hauskin toiminta/seikkailupeli ikinä. Ainakin ennen kolmososaa.
96/100