Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
JäSENARVIO

Sonic Generations

Tämä on yksi niistä peleistä jonka mä sain joululahjaksi vuonna 2011, kun Sonic täytti 20 vuotta. Ajatella että tämän pelin kanssa tuli hyvät fiilikset, mutta nyt on aika kurkistella sisään että pysyykö tämä peli vielä pinnalla, vai onko se ehtinyt jo upota veden pinnan alle.


Juonellisesti se vain jotenkin läsähtää kasaan kun ensimmäinen välivideo tulee kun ensimmäinen kenttä on rykäisty läpi. Tarina kertoo siitä että moderni Sonic on juhlimassa ystävien kanssa, mutta bileet keskeytyvät yllättäen kun Time Eater vie Sonicin ystävät ja myös maailmat joissa Sonic on käynyt 20 vuoden aikana jonnekin valkoiseen limboon, mutta tiedän että se kääntyy englanniksi White Space, mutta ei sen siitä enempää.

Pelattavuus tässä kohdassa jakautuu kahden Sonicin väliin; Klassisen ja modernin välillä, joten aloitanpa klassisesta Sonicista.

Klassinen Sonic ohjautuu samaan tapaan kuin Mega Drive -peleissä, eli sitä mennään sivuttain eteenpäin kunnes me saavutaan maalille. Tämä on varmaan pelattavuuden parasta antia, mutta tästä löytyy pari pikkuvikaa, josta minun pitää kertoa.

Ensiksi, näyttäisi siltä että klassisen Sonicin hyppykontrollit tuntuvat siltä että on liian helppoa yliohjautua jonkun tasanteen läpi johon pitäisi laskeutua, ja toiseksi, hänen Spin Dash -liike on niin voimakas että sillä voi rykäistä kenttä läpi aika nopeasti jos näyttää siltä että putoaa jälkeen ennätysajoista.

Toinen osio tästä pelattavuudesta tarjoaa moderni Sonic, joka on vähäsen miellyttävämpi kokemus kuin klassinen Sonic, mutta katsotaan että onko modernista Sonicista mitään hyötyä.

Modernin Sonicin kentät ovat semmoisia että kamera välillä kuvaa takaa ihan kuin Crash Bandicoot -pelissä, ja välillä mennään myös sivuttain, mutta meno on silti putkimaista kuin klassisessa Sonicissa. Ohjattavuus, vaikka se on jonkin verran epätarkempaa kuin klassisessa Sonicissa, niin silti se ei haittaa, kunhan vain ei ole bugeja vastassa jolloin pelaaminen voisi pysähtyä kuin seinään.

Kenttäsuunnittelu on joksikseen onnistunut, mutta vaikeustaso, kun ensimmäisellä pelikerralla pelasin tätä peliä, niin tuli vastaan Game Over -ruutu muutaman kerran, joten en oikein tiedä että olinko niin hätäinen että pitäisi päästä peli läpi mahdollisimman nopeasti, mutta jo muutaman pelikerran jälkeen alkoi esteet muistua paremmin mieleen, joten pelin vaikeustaso mun mielestä tuo sopivasti haastetta.

Graaffisesti tämä peli näyttää hyvältä, mutta on sitä tullut pelattua muitakin Xbox 360 -pelejä joissa grafiikka on paljon parempaa kuin tässä pelissä. Tekniseltä osapuolelta ruudun päivitysnopeus vähän väliä saattoi hidastua rajusti sen verran että tuo alkoi kyrpimään, mutta PC-versiossa tämmöisiä ongelmia mulla ei tullut vastaan.

Musiikkien osalta se on vähäsen sekalaista settiä, sillä yksi kipale joka muistuu mieleen on tuo Rooftop Runin ensimmäinen kenttä, mutta Chemical Plantin toisen kentän kipale ei vain sytytä vaikka kuinka sitä kuuntelisi useita kertoja peräkkäin. Ääniefektien osalta kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta ääninäyttely on aika torsoa kuunneltavaa, vaikka tämän pelin dialogi ei ole niin kamalaa kuin Sonic Lost World -pelissä, jossa dialogi on niin vammaista että ihmettelen kaikkiaan että mitä niiden kirjoittajien ideana edes oli.

Avattavaa tässä pelissä riittää taideteoksien ja musiikkikipaleiden kautta, mutta jotkut haasteet on niin rasittavaa että niihin ei vaan riitä kärsivällisyys. Tästä asiasta tulee mieleen Vectorin kanssa joku haaste jossa pitää kimpottaa nuottia edestakaisin, mutta se alkoi kasvaa aina vain rasittavaksi kun annoin nuotin koskettaa maata, ja siinä sitten multa loppui kärsivällisyys etten edes ajattele rykäistä sitä läpi.

Pelin kestosta sen verran täytyy sanoa, että nopeimmat pelaajat saavat rykäistyä tämän pelin läpi vajaan neljän tunnin aikana, ja vaikka haasteet kasvattavat pelin ikää, niin silti tuntuu siltä että muutama kenttä lisää ei olisi ollut pahitteeksi.

Jos tähän loppuun täytyy sanoa, että vaikka pelattavuus on OK-tasoa modernin Sonicin kanssa, niin tuntuu siltä että klassisen Sonicin pelattavuus on aika kultaa, vaikka timanttitasolle se ei yllä. Pelin kesto on kohtuullisen iso ongelma, mutta jos se ei haittaa, niin avattavaa tässä riittää tuntikausiksi.

Keskiarvo: 7.5/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10