Super Mario Galaxy

Vaikka Wiin pelivalikoimaa on kritisoitu kaiken maailman Shovelware -jutuista, niin voin sanoa että yksi peli voikin muodostua aikamoiseksi timantiksi jos siihen edes panostetaan kunnolla.

Super Mario Galaxy on taas näitä juttuja jota tuli pelattua silloisena 15-vuotiaana teininä jolloin en osannut pitää itseäni kasassa, vaan välillä saattoi tulla kiukunpurkauksia vähäsen väliä. No, nykypäivänä olen aika rento jätkä, en yritä olla turhan aggresiivinen, vaikka välillä saattaa muistua muita asioita mieleen jotka vielä minua ärsyttää!

Pelin juoni on samaa peruskauraa kuin Super Mario 64:sessa, jossa Mario saa kirjeen Prinsessa Peachilta, mutta jossain asiassa Peach joutuu kaapatuksi, ja Marion on pakko lähteä pelastusretkelle. Tällä kertaa Mario suunnastaa avaruuteen jonne tämä seikkailu myös sijoittuu. Kun kuulin tästä pelistä ensi kertaa, niin olin vähäsen skeptinen siitä että miten tämä konsepti voi toimia Mario -pelissä. Pelailun jälkeen se vain toimii että Mario suunnistaa galakseista toiseen kerätäkseen tehotähtejä joilla avata lisää galakseja, ja tässä pelissä riittää tähtejä kerättäväksi.

Pelattavuudesta sen verran, että Mario tottelee pelaajan liikkeitä 1:1 -suhteessa kun tattia Nunchukissa liikuttaa tiettyyn suuntaan. Tietysti Mario -pelit ovat semmoisia että pelaajalta tarvitaan kärsivällisyyttä että pääsee tiukoistakin paikoista ohi, mutta vaikeustaso tässä pelissä on sen verran rehdisti hoidettu että vasta loppupuolella kun kerää 120 tähtiä kasaan, niin sitten saa tirauttaa muutaman kyyneleen jos epäonnistuu useita kertoja peräkkäin.

Myös jonkin verran aktiviteetteja löytyy, kuten rauskuilla surffaamista, pallon päällä pyörimistä ja kuplan puhaltamista A-pisteestä B-pisteeseen. Näissä Wiimotea on sen verran käytetty uteliaasti ettei ne ala puuduttamaan nopeasti.

Kenttäsuunnittelu on varmaan parhaimmasta päästä mitä olen nähnyt Mario -pelissä, mutta Bubble Breeze Galaxy jotenkin on tunnelmaltaan aika lattea kun sitä saa varoa vajoamasta myrkylliseen suohon, ja väripaletti tässä kentässä koostuu pääosin myrkyllisen suon violetista ja ruskeasta väristä, mikä onnistuu latistamaan tunnelmaa turhan paljon.

Grafiikoiden osalta tämä peli on nättiä katseltavaa, ja väripaletti käy kaikkien eri värien kimppuun. Myös ruudunpäivitysnopeus on 60 kuvaa sekunnissa, joka tekee tästä pelistä paljon sulavampaa kun sitä voi reagoida ettei tapahdu sitä että putoaisi rotkoon.

Myös musiikki saa erikoiskiitokset, sillä tämä pitää sisällään mitä parhaimpia musiikkikipaleita jota olen kuullut elämäni aikana. Voisin höpistä näistä vaikka tuntikaupalla, mutta ei mun tarvitse, sillä sun täytyy vain kuunnella tämän pelin soundtrackiä, niin sitten varmaan muistuu sullakin myös mieleen.

Pelin kestosta sen verran, sillä jos haluat vain nähdä lopputekstit etkä välitä kaikesta muusta, niin tälle pelille tulee kestoa mun mielestä vajaat 8-10 tuntia, joten eiköhän se anna jotain vastinetta rahoille.

Tähän voisi tiivistää sen, että Super Mario Galaxy on niin kova peli etten näe tässä pelissä vakavia ongelmia, ellen ota huomioon yhtä kenttää jossa väripaletti on tylsän näköinen. Tämä peli on myös vasta äskettäin uudelleenjulkaistu osa Nintendo Selects -sarjaa, joten se voin napata vajaan 30 euron hintaan, joten eiköhän tämäkin anna joku tekosyy ettei viitsisi missata tätä väliin.