Grand Theft Auto IV: The Lost and Damned

Olin pettymysten tiellä. GTA IV oli pelattu Xbox kolmekuuskymppisellä läpi, siis tehtävät, sillä se on hiekkalaatikkopeli. Olin haikailemassa GTA: San Andreaksen hoiviin PS2:lla, mutta kone potkas tyhjää. Ei mennyt hyvin. Sitten kuulin lisäosista ja ihan kuin olisin herännyt takaisin pelimaailmaan. Sattui olemaan tarpeeksi MS-pisteitä, niin pääsin ostamaan sen, -emopelin kun omistin.
Pari kolme päivää eteenpäin, niin olin jo pelin syövereissä, sillä päätin ensin pelata tämän läpi, ja sitten The Ballad of Gay Tonyn.
Prätkäjengin elämää on aina mukava seurata, eka menee tonne, varastaa mopon, ottaa pyssyn ja ampuu viattomia jalkaan jossain syrjäisessä paikassa ettei kukaan kuule, tälläinen on GTA.