Killzone: Shadow Fall

Killzone Shadow Fall on ainoa PS4 yksinoikeus julkaisupeli jonka ostin, ja kieltämättä myös oston arvoinen. Guerrilla Gamesin uusin peli tuli heti PS4 julkaisussa, ja ei jatka vanhoista osista tuttua tarinaa vaan ottaa edistysaskeleen ainakin maailman osalta. Jos kyllästyit jo edellisten Killzonejen synkkään ja harmaaseen Vektaan, saat nyt nähdä Vektan paremman puolen ja samalla myös huonomman, joissa kummassakin on kyllä enemmän värejä kuin edellisissä osissa. Tarina jatkuu sinäänsä siitä mihin edellinen jäi, Helghanin tuhoutumiseen. Loput eloonjääneet asukit ollaan siirretty Vektalle, johon ollaan rakentamassa suurta muuria kansojen väliin. Sisältä ei silti vältytä, mutta se ei enään ole virallista, vaan Shadow niminen joukko taistelee Helghasteja vastaan. Epävirallisissa yhteenotoissa. 

Juoni on hyvä vaikkei lyö vertoja Halo 3:lle. Jokaisen kentän laajuus ja monipuolisuus hämmästyttää, mutta tehtävänanto jää usein liiankin huonoksi. Esimerkkinä vaikka tuo E3 metsäkenttä, jossa ainoa päämäärä oli etsiä kadonnut joukko. Niitä siellä sitten saikin etsiä ja pitkään. Mutta värimaailma ja juoni paikkaavat tämän virheen. Helghastit ovat edelleen mielestäni yhtä ikonisia kuin Master Chief joka on hyvä asia, ja on kiva päästä näkemään maailmaa niidenkin kannalta. Jos taas grafiikasta puhutaan niin peli elää aivan omissa maailmoissa ainakin konsoleiden osalta. Crysis pärjää jotenkuten tälle pelille, mutta pelin valaistus on täydellistä. Tekstuurit ovat tarkkoja niinkuin hahmonmallinnuskin ja varjostus on tehty kunnolla. 

Ja jos ohjattavuudesta puhutaan, se on loistavaa. Pientä erimielisyyttä koen herkkyyden kanssa koska se ei tunnu hirveän sulavalta jos verrataan Call of Dutyyn. Myös kosketusalusta tulee hyvin esiin Owlin kanssa. Owl on pikkuinen robottiapuri, joka on todella kiva kaveri tarinassa. Owl hyökkää vihollisten kimppuun, tainnuttaa ne, antaa sinulle suojakilven ja toimii köytenä. Myös äänimaailma on loistavaa, aseet kuulostaa loistavilta ja äänet vaihtuu sisä- ja ulkotiloissa niinkuin kuuluisikin, musiikki on molemminpuolin loistavaa, vaikka Helghasteilla ei ihan yhtä hyvän kuuloista. 

Moninpeliä olen testannut vain parin pelin verran ja molemmat TDM:ää, ja ei se niin huonoa ollut kuin odotin, itseasiassa aika hyvää. Ei ollut yhtä nopeatempoista kuin CoD tai BF mutta todella hyvä silti. Kartat oli värikkäitä ja täynnä yksityiskohtia. Aseet oli tasapainoisia ja lempiase löytyi aika nopeasti. Kokonaisuudessaan peli on todella hyvä, mutta vähän meni odotusten ali tuo tarina. Silti, nettipeli pelasti tämän pelin joten peli saa sen odottamani yhdeksikön. Jos en olisi nettipeliä kokeillut niin olisi numero olisi ollut huonompi, mutta ihme että se pelasti pelin. 

Hyvää

Grafiikka

Pelattavuus

Loistavat äänet

Hyvä tarina ja moninpeli

Huonoa

Todella monimutkainen kenttäsuunnittelu (suuri miinus)

Lyhyt

Grafiikka: 10

Pelattavuus: 8

Äänet: 9

Pitkäikäisyys: 7