Beyond: Two Souls

PS3:en yksi parhaimmista peleistä viime vuonna sattui olemaan tämä Beyond: Two Souls. Peli tulee Ranskalaiselta Quantic Dreamilta, joka tunnetaan esimerkiksi Heavy Rainista. Minullapa onkin siitä hieman sanottavaa:
Aluksi voisin sanoa että en suosittele tätä niille jotka eivät voi sietää tai jaksa katsoa peleistä välivideoita, koska tämä peli on tavallaan yksi iso välivideo. Jopa voisi kutsua elokuvaksi!
HUOM! SPOILLERI VAROITUS!!
Pelissä seurataa naisen nimeltä Jodie Holmesin mielenkiintoista elämää lapsuudesta aikuisuuteen, ja tämän näkymätöntä ystävää Aidenia. Aiden on sidottuna näkymättömällä köydellä Jodieen, että hän tulee pyörimään mukana alusta loppuun! Jodie tutustuu mieheen nimeltä Nathan Dawking, joka on kiinnostunut hänestä ja Aidenista. Ajan myötä tästä kaksikosta kiinnostuu myös itse CIA:n järjestö. Siitäpä vasta oikeat ongelmat alkavatkin.
Tarina etenee epäjärjestyksessä, että juonta pitää seurata tarkkaan!
Pelattavuus on pelissä varsin ohkaista. Pelaajaa ei vaadita kuin työntämään analogi tatteja johonkin suuntaan, tai tekemään valintoja. Siitä ei ole juurikaan mitään pahaa sanottavaa, jos ei vaadi jatkuvaa ohjaimen räpellystä.
Kamera sattuu joskus olemaan turhan staattinen ja joskus näkyvyys onkin erittäin huono. Sekään ei juurikaan haittaa!
Aidenkin tulee hyvin esille jota ei tarvita myöskään suurempiin tekohin. Yleensä ne sattuvat olemaan jonkin esineen tutkimista varten, kuristamiseen, tai jonkin siirtämiseen.
Googlen Play kaupasta saa pelituntumaa parantavan sovelluksen nimeltä Beyond Touch. En ole varma saako App Storesta, mutta todennäköisesti! Itse en ole kokeillut tuota sovellusta, että minulla ei ole siitä mitään sanottavaa.
Peli on myös Grafiikkallisesti ja ääneltään todella komeita, mutta ne eivät ole niitä juttuja jotka tekevät tästä pelistä mainion!
Peli suorastaan tulvii ikimuistoisia tapahtumia, joista jokainen todennäköisesti löytää suosikkinsa. Minun suosikkejani ovat tuo ensimmäinen kondensaatttori osio ja tuo lähi-idässä (kai) tapahtuvat osiot. Kondensaattori tuo "karmivan" fiiliksen, ja lähi-itä osuus tuo peliin hieman "äksöniä."
Kahdeksitoista tunniksi peli on varsin riittoisa paketti!

Lopuksi: Peli on varsin tunteelinen tunnelmaltaan, joka onkin muistettavaa. Ja jos vaati sitä pelattavuutta reilusti, kannattaa siinä tapauksessa jättää peli kaupan hyllyyn. Minuun peli toimi, siksi en haluaisi antaa pelille kymppiä vähempää. Suosittelen lämmöllä!