Suomi
JäSENARVIO

Fallout: New Vegas

Kirjoittaja: iPot   2014-04-28

Kuivan erämaan tuuli hioo kasvojasi hiekkapaperin lailla. Menneen maailman countrymusiikki soi korvissasi. Sormi liipaisimella kuljet kohti monumentaalista tornia, joka merkitsee loisteliaan uhkapelin ja turmeluksen pesän nimeltään "New Vegas"...

Aivan ensimmäisenä sanottakoon seuraavaa: Fallout: New Vegas on Fallout -pelisarjan neljäs varsinainen osa, ja suurilta osin se noudattelee Bethesdan vuonna 2008 luomia muutoksia pelisarjaan. Tällä kertaa tosin kehittäjänä toimii Obsidian Entertainment, jonka riveissä on alkuperäistä Fallout-kaksikkoa työstänyttä väkeä. Hyvältä kuulostaa...

...Ja sitä se onkin. Allekirjoittaneella tähän peliin on kulunut tunteja kaksin verroin mitä kului Fallout 3:n tahkoamiseen. Vaikka Fallout: New Vegas kärsii samoista graafisista ja pelillistä taakoista kuin edeltäjänsä, on se silti vertaansa vailla oleva western -henkinen seikkailu läpi postnukleaarisen erämaan, josta ei huumoria ja mielenkiintoisia hahmoja puutu.

Fallout: New Vegas alkaa vähintäänkin räväkästi. Kuriirina toimivan päähenkilömme maanpäällinen taival loppuu varsin lyhyeen, kun ruutupukuinen kaveri ampuu kuulan kupoliin ja hautaa hänet. Paitsi että peli ei ollutkaan sillä selvä. Kuin ihmeen kaupalla pelaaja herää Mojaven erämaan laitamilla sijaitsevan Goodsprings -nimisen kyläpahasen tohtorin kotoa. Kun alkulätinät saadaan puhuttua, alkaa peli sellaisena mitä nykyään saattaa Fallout-peliltä odottaakin.

Aivan aluksi pelaaja valitsee hahmolleen nimen, ulkonäön sekä tuttuun tapaan valitsee hahmolleen hahmonkehityksen peruskalliona toimivat S.P.E.C.I.A.L. -pisteet (Strength, Perception, Endurance, Charisma, Intelligence, Agility, Luck). Kaikilla näillä osa-alueilla on tälläkin kertaa omat etunsa ja ne vaikuttavat eri perustaitojen pohjapisteisiin. Seuraavaksi valitaankin mainittujen perustaitojen painotukset. Pelaaja saa "tagata" kolme taitoa, jotka sopivat hänen pelityliinsä parhaiten. Valinnanvara on päätähuimaava ja jos ei ole varma valinnoistaan, saattaa peli kääntyä jo tässä vaiheessa tuskalliseksi. Taitoja löytyy aina kamppailuerikoistumisista erilaisiin käteviin erikoistumisiin kuten hiippailu, tiirikointi, ohjelmointi, puhe sekä korjaaminen. Esimerkiksi minä päädyin aina panostamaan hahmoni älykkyyteen, vikkelyyteen sekä korjaus- hiippailu- ja puhetaitoihin. Kaiken päälle annetaan mahdollisuus valita hahmolleen kaksi Trait -ominaisuutta (nämäkin tekevät paluun ensimmäisitä peleistä), jotka antavat bonuksia hahmolle mutta myös verottavat joitain ominaisuuksia.

Alun "pakkopulla" on pelissä nyt saatu alta pois. Mitä seuraavaksi? Aivan mitä vain! Kun pelaaja astuu tohtorin ulko-ovesta avaraan erämaahan, vain taivas on rajana. Peli tarjoaa heti tarinatehtäviä, joiden alkuperäinen tavoite on löytää mies, joka on vastuussa jengityylisestä, epäonnistuneesta teloituksesta, joka pelaajahahmolle tehtiin. Toinen vaihtoehto on suunnata sinne, mihin aseen piippu osoittaa. Varoituksen sana: väärille seuduille sattuessaan kokematon saattaa kohdata väkivaltaisen kuoleman nopeammin kuin tajuaa kiljaista "Deathclaw"! Tehtäväjärjestelmä on tästä syystä varsinkin alussa fiksusti toteutettu, sillä se pitää pelaajan raiteillaan kunnes on aika ottaa apupyörät pois.

Myös rannekäyttöinen Pip-Boy 3000 tekee paluun. Tämä "rannekello" on selviytyjän paras kaveri, sillä (alun vaikeaselkoisuuden jälkeen,) sen avulla pelaaja voi pitää silmällä ase-, vaatetus-, lääkintä- sekä karttatilannettaan sekä korjata tarvittaessa aseitaan sekä vaatteitaan, jotka tietenkin kuluvat käytössä. Aseista ja vaatteista puhuen: Niillä on pelin kulkuun merkittävä rooli. Jokaisen pelaajan on (tai ainakin suositeltavaa on painorajoituksen vuoksi) päätettävä, millaisella aseistuksella haluaa edetä. Vaihtoehtoisia kamppailu- ja asetyylejä on monia: Aseetonta, kättä pidempää, avaruusajan sädeaseita, tavallisia aseita sekä räjähteitä. Kyllä: Fallout 3:sta tuttu Big Guns -kategoria on historiaa. Jippii! Vaatetusta on myös kolmea eri luokkaa vaihdellen kevyestä raskaaseen. Raskaat vaatteet antavat yleensä enemmän suojaa liikkuvuuden hinnalla. Vaatteilla ja aseilla saattaa myös olla pelaajan taitoja "boostaavia" ominaisuuksia. Sarjan edellisosasta poiketen pelibonuksia antavia perkkejä voidaan valita joka toisen tason saavutettuaan, kun taas taitopisteitä voi jaella joka tasolla. Tämä antaa erikoistumiselle erityistä painoarvoa. Tasoja on lähtökohtaisesti 30, mutta jokainen lisäosa nostaa kattoa viidellä antaen samalla lisää perkkejä paletille. Kaikki lisäosat asennettuna tasoja on siis 50 ja perkkejä päätähuimaava määrä, omin silmin tarkasteltuna ainakin sata ellei enemmänkin.

Matkatessaan omaa odysseijaansa halki Mojaven autiomaan pelaajalle käy äkkiä selväksi, että muutakin mietittävää on kuin yksi pikkumainen kostoreissu. Asia on nimittäin niin, että Mojaven pölyisen pinnan alla kuhisee: Aluetta tällä hetkellä hallinnoiva NCR (Ensimmäisistä Fallouteista tuttu New California Republic) on venytetty liian laajalle alalle johtaen siihen, että sen resurssit ovat vähissä ja sotilailta puuttuu motivaatio. NCR:n hallinnassa on myös Mojaven vallan keskipiste Hooverin pato, joka varmistaa energiaomavaraisuuden sille, joka sitä hallitsee. Harmi vaan, että Coloradojoen toisella puolen lymyää Caesar's Legion, julma orjuuttajapopulaatio jonka tavoitteena on vallata Hooverin pato ja sen vauhdittamana koko Mojave sekä New Vegas. New Vegasista puheenollen vielä kolmaskin tekijä heittää pelinappulansa pöydälle: Neonvaloloistokkaan, näennäisesti itsenäisen New Vegasin mysteerinen hallitsija "Mr. House" haluaa varmistaa Mojaven itsenäisyyden ja pyyhkiä sekä NCR:n ja Caesarin porukan pois päiväjärjestyksestä.

Pikkuhiljaa olisi siis tehtävä valinta näiden kolmen kinastelijan väliltä. Onneksi on myös neljäs, allekirjoittaneenkin suosima vaihtoehto. Pelaaja voi haistattaa pitkät kaikille ja taistella itsenäisen Vegasin ja Mojaven puolesta! Oli valinta mikä tahansa, yksi asia on varmaa: tarinakampanja on pitkä. Pituutta antaa entisestään lukuisat ja taas lukuisat sivutehtävät, joita matkan varrella kohdattavat ihmiset tai oliot antavat. Nämä eivät välttämättä auta päätarinan selvittämisessä, mutta ne ovat pitkiä, antavat mukavasti pituutta pelille sekä kertovat värikkäitä tarinoita antaen myös oikeasti hyödyllisiä avuja, kuten aseita tai kumppaneita helpottamaan osin armotontakin peliä. Kumppanitkin ovat siitä kinkkisiä tapauksia, että osa niistä ei välttämättä halua liittyä pelaajan seuraan, jos tällä on huono tai liian hyvä maine jonkin ryhmän keskuudessa. Joka ikinen tehtävistä oli ainakin minusta mielenkiintoinen ja antoi huimasti lisäarvoa loppujen lopuksi varsin yksinkertaiselle pääjuonelle (jonka jälkeen ei muuten pääse pelaamaan enää "free roaming" -tyyliin). Omia suosikkejani olivat raketilla avaruuteen halajavat säteilylle altistuneet ihmiset, joita "ghouleiksi" kutsutaan sekä pöpin, peruukkia käyttävän supermutantin kohtalon ratkaiseminen.

Risuitta New Vegas ei kuitenkaan käsittelyssäni pääse. Vaikka en näiden asioiden perään yleensä ole, niin tässä voin sanoa että grafiikka on onnettoman vanhaa ja animaatiot tönkköjä. Vanha TES: Oblivioniin lanseerattu Gamebryo-moottori alkaa todella näyttämään ikäänsä. Immersio on kuitenkin sen verran vahva ja pelimaailma hyvin toteutettu, joten tämä asia ei karsi pisteitä osaltani. Mikä taas karsii on se, että peli kaatuu ja jäätyilee tuon tuosta, joten vähän tallentaville pelaajille saattaa tiedossa olla tunteja turhaa pelaamista.

Peliin on myös lisätty Hardcore Mode, joka mahdollistaa todellista haastetta etsiville mahdollisuuden pelaamiseen miettien jatkuvasti omia vesivarastoja, ruokaa sekä nukkumista ja repun painoa. Tässä pelimoodissa uusi survival -taito tulee erikoiseen tarpeeseen.

Myös Fallout-veteraaneille tuttu mainejärjestelmä tekee paluun. Mojave nimittäin kuhisee erilaisia ryhmiä, joiden asenne pelaajaa kohtaan muuttuu dynaamisesti riippuen tämän toimista joko suoraan ryhmää kohtaan tai välillisesti riippuen pelaajan puuhista muiden ryhmien keskuudessa. Esimerkiksi jos liittoudut Caesar's Legionin kanssa, ennenpitkää NCR muuttuu vihamieliseksi. Oman statuksen ryhmien keskuudessa voi näppärästi tarkistaa Bip-Boysta.

Fallout: New Vegas onnistuu luomaan rakastettavan maailman rakastettavine hahmoineen, joiden luokse on aina hyvä palata. Graafiset ja suoritukselliset ongelmatkaan eivät paina paljoa, kun tarina pitää otteessaan ja pelaaminen on palkitsevaa tuoden jatkuvasti onnistumisen tunnetta.

9/10

[LISÄRIT]

Dead Money

Pelin ensimmäinen tarinalisäri paiskaa tajuttomaksi vaipuneen kuriirimme Sierra Madren kasinoon. Lievästi mentaalinen, entinen Brotherhood of Steelin Isä Elijah suunnittelee vanhanajan kasinoryöstöä, jonka kulkuun kuuluu se, että kuriiri kokoaa erikoisen tiimin ja taistelee läpi myrkyllisen kaasun ja epäkuolleiden vaeltajien täyttämien Sierra Madren katujen (räjähtävä kaulapanta kaulassa). Erittäin tarinavetoinen lisäosa on sarjassaan mielestäni heikoin lenkki. Tarina on mielenkiintoinen, mutta pelattavuus on yksitoikkoista, rasittavaa ja putkimaista.
6/10

Honest Hearts

Toisessa tarinalisärissä kuriirimme vaeltaa lisätienestin toivossa kauniiseen, koskemattomaan Zionin kansallispuistoon. Intiaanimaiset heimot asuvat siellä, ja pelaajan kontolle jää toisen intiaaniporukan (jonka johtajan ääninäyttelijänä toimii loistava Keith Szarabajka) auttaminen murhanhimoisen "White Legs" -heimon kynsistä.

Edeltäjäänsä paremmin rakennetussa lisärissä on avoin maailma ja se antaa lisätarinaa varsinkin Caesar's Legionille. Plussapisteitä heruu myös dynaamisen sään käytöstä. Verrattain ontto ja tarttumapinnaton juoni karsii pisteitä.
7/10

Old World Blues

Lisärikvartetin kirkkain tähti sijoittuu Big MT:nä tunnetun kraaterin sisällä sijaitsevaan tutkimuskeskukseen. Kidnapattu kuriiri löytää itsensä ilman aivoja, selkärankaa ja sydäntä. Saadakseen ne takaisin tulee hänen auttaa leijuvia aivoja vuosilta ennen sotaa. Tottakai entiset testauskohteet vaeltavat pitkin seikkailtavaa kraateria... Tämä peli on täynnä hulvatonta dialogia, hauskaa juonenkaarta ja viittauksia tuleviin ja edellisiin lisäosiin.
10/10

Lonesome Road
New Vegasin viimeisessä tarinavetoisessa lisäosassa vaelletaan mysteerisen radiosignaalin saattelemana synkkään, ydintuulien riepottelemaan paikkaan nimeltään The Divide. Käy ilmi, että kuriireja on enemmänkin, mutta kysymys kuuluu miksi juuri tämä kyseinen, joka sinut Divideen houkutteli tahtoo sinut tavalla tai tosella hengiltä.

Tämä lisäri on suoraviivainen mutta tarinaltaan ja lohduttomalta maailmaltaan niin otteessaan pitävä, että ainakin minä pidin siitä kovasti. Pelissä esitellään uusia vihollisia ja aseita paljon, ja sen päättäminen voi vaikuttaa myös emopelin maailmaan. Tässä lisäosassa myös päätetään tarinankaari, joka alkoi jo Dead Moneyssa.
9/10

Keskiarvo: 8/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10