God of War Collection

God of War Collection (PS3) - Jumalaista verilöylyä

Jos johonkin sanaan minun tulisi tiivistää antiikin Kreikan mytologia, kaikista osuvin sana olisi pähkähullu. Pähkähullun verinen ja TV:n saippuaoopperoiden tapainen mytologia on kiehtonut allekirjoittanutta jo melko pitkään, sillä sieltä voi silloin tällöin löytää jotain mielenkiintoista.

Sonyn Santa Monica-studio antaa nyt PS3:n omistajille sen, mistä PS2:n omistajat ovat saaneet nauttia muutamia vuosia. Kaksi legendaarista hack'n'slash-peliä, God of War ja God of War II, on käännetty uudelle sukupolvelle, mutta potkivatko vanhat klassikot vieläkin?

Aika ei paranna haavoja

Häpäisty spartalais-soturi Kratos ei pääse syntejään pakoon. Ei, vaikka hän hukuttaisikin murheensa naisiin tai viiniin. Ainoa asia, mikä häpäistyä soturia ajaa eteenpäin, on sodan jumala Areksen surmaaminen ja tähän viisauden jumalatar Pallas Athenella on ratkaisu: Ares joukkoineen kylvää kaaosta sisarensa kotikaupungissa Ateenassa, mutta valitettavasti ylijumala Zeus on kieltänyt jumalia taistelemasta toisiaan vastaan.

Tähän hankalaan yhtälöön tulee sitten Kratos verisen kostonhimonsa ja painajaistensa kanssa. Hänen on kuitenkin ensin löydettävä mystinen Pandoran lipas ansoja vilisevästä Pandoran temppelistä saadakseen edes mahdollisuuden taistella entistä mestariaan vastaan. Siitäkin huolimatta, että aluksi näin Kratoksen lähinnä teurastavana hirviönä, tämän takaumat onnistuvat antamaan hahmolle yllättävääkin syvyyttä.

Huolimatta molempien osien vanhentuneesta ulkoasusta nämä asiat ovat pysyneet ennallaan: rautainen pelattavuus, eeppinen taustamusiikki ja loistava tunnelma. Juuri näillä yksinkertaisilta kuulostavilla asioilla God of Warit iskevät yhä ja lujaa.

Manalaan ja takaisin pinnalle

Suoritettuaan kostonsa Kratos on ottanut entisen mestarinsa paikan sodan jumalana, mutta kuinka ollakaan, spartalaisen veren- ja vallanhimo eivät ole laantuneet. Päinvastoin.

Spartalais-armeija seuraa jumalansa tahtoa uskollisesti, mutta eipä aikaakaan, kun Kratoksen valloitus-suunnitelmat saavat suuren mittaluokan kapuloita rattaisiinsa. Kratoksen leikittyä hippaa henkiin herätetyn Rodoksen kolossin kanssa, Onnetar kääntää uhmakkaalle sodan jumalalle julmasti selkänsä. Zeus huomaa tilaisuutensa koittaneen ja tämä surmaa pahasti haavoittuneen Kratoksen tämän joukkojen edessä.

Mutta ei tämä vielä tähän pääty: itse titaanit, Maata ennen Olympoksen jumalia hallinneet olennot, pyytävät selkäänpuukotetulta soturilta apua kostoretkelleen, minkä toteuttaminen on kinkkisempi juttu. Mikäli Kratos aikoisi kostaa Zeukselle, hänen tulisi ensin muuttaa kohtaloaan itse Kohtalottarien avustuksella. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.

Pari tippaa verta haavoihin

Pelattavuudeltaan molemmat God of Warit ovat kiistatonta huippuluokkaa, sillä kyse on hyvin yksinkertaisesta, mutta maittavasta pelimekaniikasta. Neliö-napilla käytetään kevyitä ja kolmio-napilla raskaita hyökkäyksiä ja sen lisäksi vihollisilta väsyttämisen jälkeen voi kirjaimellisesti vääntää näiltä raajat poikki. Vihollisvalikoimassa ei ole ollenkaan valittamista, sillä Santa Monica on antanut niitä liiankin edestä. Löytyy kerberoksia, epäkuolleita sotilaita, harpyijoita, seireenejä ja kaikkia muita kauhistuksia.

Terävien, ketjutettujen teriensä seuraksi Kratos saa matkojensa varrella lisää aseita ja taikoja ja tapetuilta vihollisilta saadut verenpunaiset kuulat toimivat valuuttana, minkä avulla niitä voi päivittää parempaan uskoon. Varsinkin pomotaisteluita ajatellen ne tulevat tarpeeseen, ja vaikka ne ovatkin yksi sarjan kiistattomista tukipilareista, joitakin voi ottaa todella helposti aivoon, jos vaikka 180 asteen tatinkääntöä vaativa pika-aikatapahtuma epäonnistuu karvaalla tavalla.

Joidenkin harmaita hiuksia nostaneiden pika-aikatapahtumien lisäksi myös pelin kameratyöskentely olisi voinut olla hieman parempaa. Välillä joutuu yrittämään turhankin paljon, vain ja ainoastaan juuri sen tähden, koska kiinteä kamerakulma ei näytä pelaajalle maailmaa tarpeeksi eikä se näytä sitä ajoissa. Taistelemisen lisäksi aivopähkinöihin tulee törmättyä tämän tästä ja toisin kuin luulisi, ne on itse asiassa toteutettu yllättävänkin hyvin. Vai miltä kuulostaisi valmistautua singahtamaan veden alla huoneen toiselle puolelle, kun joka ilmansuunnasta löytyy teräviä sirkkeleitä?

Pikku napinoista huolimatta molemmat God of Warit ovat ansainneet klassikon asemansa, niin loistavista ja loppuunasti hiotuista teoksista on kyse. Se on todella paljon studiolta, jonka ansiolistalta ei ollut mitään muuta kuin futuristiseen moottoripyöräilyyn keskittynyt peli, Kinetica.

Sodan jumala levätköön. Ainakin toistaiseksi...

Grafiikka: 7
Ääni: 10
Pelattavuus: 10
Pitkäikäisyys: 9

PLUSSAT:
+ Kaksi PS2-klassikkoa yksissä kansissa
+ Eeppiset tarinat ja eeppinen tunnelma
+ Pelattavuus täyttä rautaa
+ Kohtuullisen paljon avattavaa sisältöä
+ Henkeäsalpaavat pomotaistelut

MIINUKSET:
- Muutamat turhan vaikeat QTE-kikkailut
- Kiinteän kameran tuottamat äkkikuolemat