Red Dead Redemption

Rockstarin Red Dead Redemption on ollut koko vuoden odotetuimpia pelejä. Firman edellinen suurpeli GTA IV on myynyt miljoonia kappaleita, joten ei ihme, että Red Dead Redemptionille asetettiin niin kovat odotukset. Peli on eräänlainen "henkinen" jatko-osa Rocksterin edelliselle lännenpelille Red Dead Revolver, joka ei hirveän paljon kiitoksia kerännyt. Tämä peli sitä vastoin asettaa open world -pelien riman sen verran korkealle, että ihan heti peliä ei sieltä tulla kampeamaan.

Pelaajan hahmo on John Marston, entinen lainsuojaton, joka lähetetään tappamaan entinen pomonsa Bill Williamsson. Jotta Marston varmasti hoitaisi hommansa, häntä kiristetään oman perheensä avulla. Rockstarin peleille ominaisesti homma ei ole alkuunkaan niin yksinkertainen kuin miltä kuulostaa, vaan tuon tavoitteen saavuttamiseksi pelaajan täytyy suorittaa lukuisia pää- ja sivutehtäviä, tehdä tuttavuutta lukuisten erilaisten hahmojen kanssa ja tutkia valtavaa pelimaailmaa, joka on suurin, mitä Rockstarin peleissä on ikinä ollut. Ottaen huomioon juuri pelimaailman laajuuden, grafiikka on silmiä hivelevän kaunista ja villin lännen tunnelman voi melkeinpä aistia. Koska pelimaailma on suuri, täytyy siellä toki olla sopivia "liikennevälineitä". Pelaajan kulkuvälineenä toimii itseoikeutetusti hevonen, jolla ratsastaminen on tehty mukavan helpoksi ja myös todella aidon näköiseksi. Pidempiä taipaleita pelimaailmassa voi taittaa kunnon vanhan ajan höyryjunalla. Autenttisuus pelissä on siis enemmän kuin hyvin kohdallaan.

Red Dead Redemption on selvästi sisältörikkain Rockstarin peli koskaan. Juonitehtävien lisäksi pelaaja voi suorittaa lukuisia erilaisia sivutehtäviä, joihin lukeutuu muun muassa pokerin peluu, yövartijana toimiminen, villieläinten ja lainsuojattomien kiinniotto, hevosten kesyttäminen, vihollisten tukikohtien tuhoaminen... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Rahan ansaitsemiseen on siis monia keinoja. Eikä koko pelimaailma ole tietenkään heti avoinna, se aukeaa vähitellen pelaajan kulkiessa tarinaa eteenpäin ja uusia mielenkiintoisia alueita, hahmoja ja eläimiä - kuten karhuja ja biisoneita - tulee koko ajan vastaan.

Pelaajan tekemisiä mitataan kunnialla ja kuuluisuudella, jotka määräävät sen, kuinka Marstoniin suhtaudutaan. Jos pelaaja koko ajan rötöstelee, seriffit ja palkkionmetsästäjät ovat lähes koko ajan perässä, mutta hänelle maksetaan parempia palkkioita. Jos pelaaja toimii niin kuin laissa määrätään, ihmiset suhtautuvat Marstoniin suopeammin ja kaupoista saa alennuksia.

Rockstarin vahvuus on aina ollut hyvien käsikirjoitusten tekeminen, eikä Red Dead Redemption ole poikkeus. Tarina pitää lähes loppuun asti tiukasti otteessaan, vastaan tulevat hahmot ovat firmalle ominaiseen tyyliin melko ylilyötyjä ja ääninäyttely on mainiota tasoa. Marstonin lisäksi suosikkihahmoikseni nousivat hieman höyrähtänyt kauppias Nigel West Dickens ja Seth, jolla on melkoinen pakkomielle ruumisiin.

Pesäerona GTA-sarjaan Red Dead Redemptionissa hahmon ohjaaminen on selvästi sujuvampaa. Hahmo syöksähtää melko vaivattomasti tulitaisteluissa suojaan ja muutenkin tulitaistelut ovat todella nautittavia kokemuksia. Viholliset reagoivat aidon näköisesti osumiin riippumatta siitä, mihin kohtaan ampui. Tulitaisteluissa - varsinkin hieman haastavimmissa - kannattaa myös käyttää Dead Eye -ominaisuutta. Tällöin ympäröivä maailma hidastuu ja Johnilla on helppo työ päästää viholliset päiviltä. Dead Eye myös kehittyy pelin edetessä.

Yksinpeli on siis tiukasti ohjattu ja viihdyttävä kokonaisuus, joka tarjoaa upeita hetkiä ja hienoa tarinankerrontaa. Pelissä on toki myös moninpeli, jossa voi tehdä - tietysti juonitehtäviä lukuun ottamatta - lähes kaikkia samoja asioita kuin yksinpelissäkin. Pelaajat nousevat arvossa ja voivat avata muun muassa uusia hevosia ja hahmomalleja pelattavaksi. Moninpelimuotoja on muun muassa Gang Shootout , lipunryöstö ja Free Roam -pelitila, jossa koko maailma on avoinna ja pelaajat voivat muodostamansa possen kanssa tehdä siellä mitä ikinä lystäävät.

Toki, ei Red Dead Redemptionkaan ole täydellinen. Pelin suuren mittakaavan takia pelissä esiintyy välillä bugeja, välillä Marstonin ohjaaminen on hiukan kankeaa ja tulitaistelut aiheuttivat välillä pientä tuskaa. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä säröjä muuten loistavassa pelissä. Peli tarjoaa upean kokemuksen villissä lännessä ja hupia riittää kymmeniksi tunneiksi.