Devil May Cry 4

Paholainen on täällä taas!
Devil May Cry sarja on alkanut jo vuodelta 2001 mutta jatkoa tulee edelleen. Omalta osaltani tämä on ensimmäinen Devil May Cry jonka olen pelannut läpi. Siksi teen näin toiselta kantilta katsotun arvostelun.

Devil May Cry yhdistää taistelultaan hienosti Ninja Gaidenit ja God of War:it. Sillä aivottomalla hakkaa misella pärjää johonkin pisteeseen kunnes tulee seinä vastaan ja joutuu opettelemaan uusia comboja ja eri tekniikoita demonien kukistamiseen.
Demonien kukistamisesta saa "Red Orb":eja joilla ostetaan mm. HP potioneia ja kuolemasta herättäviä orbeja. Näillä "Orb":eilla ei kuitenkaan osteta uusia aseita tai uusia iskusarjoja näihin joutuu kerääm erikoisia "Proud Soul":nimisiä pisteitä joita jaetaan tehtävän lopussa sitämukaan kuinka hyvin tehtävän on läpäissyt.

Devil May Cry 4:sessa saadaan uusi päähenkilö Nero vanhan Danten tilalle, mutta ei Dantea ole heitetty roskakoriin vaan hän on edelleen juonessa mukana ja muuttuu pelin puolessa välissä pelattavaksi hahmoksi.

Devil May Cry 4:sen ehkä suurin uudistus on Neron demoni käsi jolla voi kiskoa ja heitellä vihollisia päin seiniä. Nero saa uusia kikkoja käteensä joka kerta kun hän tuhuoaa jonkin isomman demonin. Sama pätee myös Dantteen joka kerta kun Dantte pieksee hiaman isomman pomo hirviön Dante saa aina jonkin uuden lelun.

Tarinallisesti peli ei ole ihmeellinen. Dantte murhaa suuren uskonlahkon johtajan ja Nero lähetetään jahtaamaan Danttea. Kaunista katseltavaa ovat välivideot sillä ne ovat hienosti toteuteettuja ja etenkin videot missä Dantte on mukana ovat erittiän humoristisia ja tyyliteltyjä. Dantten asenne maailman pelastus tehtävään on hiaman häiritsevä sillä Nero ottaa asiat aina vakavasti, mutta Dantte aina vähättelee asiaa ja vit###lee jokaiselle pomo hirviölle.

Hupia hevareille

Devil May Cry 4:sen musiikki perustuu pitkälti saman tyylisen musiikin toistoon joka ei välttämättä mielytä niitä jotka eivät tykkää kuunnella poppia kovempaa musiikkia. Musiikki kuitenkin sopii hyvin tappeluihin ja omalla kohdallani en kyllästynyt musiikkiin kertaakaan. Pikemminkin taistelin sen tahtiin.

Lopputulos

+Tyyli ja toteutus
+Neron demoni käsi
+Taistelun tyylikkyys
+Välivideot

-Kamera
-Kaipasin enemmän erillaisia vihollisia
-Danttella pelaaminen monimutkaista (aluksi)

Devil May Cry 4 on hieno kokemus niille jotka eivät sarjaa ole ennen pelanneet, mutta vanhempien osien pelaajille ei peli tua juuri mitään uutta hohdokasta.