Suomi
JäSENARVIO

Half-Life 2

Half-Life 2 on yksi maailman kehutuimmista videopeleistä, eikä suotta. Valven toimintaseikkailulleen vuonna 2004 julkaisema jatko-osa keräsi suuresti mainetta Source-pelimoottorillaan, joka otti paitsi huimia visuaalisia edistysaskelia, myös laski fysiikoita peleissä ennennäkemättömällä tavalla. Kuinka hyvin teos on selviytynyt ajan hampaissa, kun julkaisusta on jo yli kymmenen vuotta?

Oikea mies väärässä paikassa voi muuttaa maailmaa

Half-Life 2 jatkaa fyysikko Gordon Freemanin tarinaa lähes kaksi vuosikymmentä Black Mesan tapahtumien jälkeen, jolloin hän päätyi staattiseen olotilaan odottamaan aikaa, jona häntä taas tarvitaan. Nyt tämä aika on viimein koittanut, kun hän - ja näin myös pelaaja - löytää itsensä sarjan aloitustavalle tunnusomaisesta junanvaunusta. Päivääkään vanhentumattoman Freemanin päätepysäkki koittaakin pian Kaupunki 17:ssä, missä lähihistorian jättämät jäljet ovat vahvasti esillä: Muukalaisimperiumi Combine on alistanut ihmiskunnan valtansa alle ja hallitsee sitä rautaisin ottein. Tapahtumien kulkua valoitetaan myös hieman pelaajallekin, kunhan Freemanin onnistuu niukasti paeta Combinen kynsistä.

Yksi Half-Lifen merkittävimmistä suunnitteluratkaisuista oli antaa pelaajalle valta pelata itse koko tarinan läpi Gordonin silmin - käytännössä kaikki dialogit ja harvat välinäytökset tapahtuvat skriptattuina peliympäristössä. Halutessaan siis pääsee kokeilemaan sorkkaraudalla irtaimiston kestävyyttä kesken dialogien, vaikka täysin ei jaarittelijoilta pääsekään pakoon ennalta määrätyllä polulla. Keskusteluja kannattaa kuitenkin seurata, sillä toisinaan huumorin kukka kukkii; Valve kun ei ole tehnyt pelistään turhan vakavaa. Tämmöisillä ratkaisuilla immersio saattaa hieman heikentyä paikoittain, mutta ainakin pelaajan ne saavat hyvälle tuulelle.

Valtaosa pelistä kuluu edetessä räiskintäkohtauksesta toiseen. Gordon ei liikoja tykkää kykkiä suojien takana, joten vastustajat on parasta neutralisoida mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Tätä varten käytössä on laaja asearsenaali, josta löytyy kaikkea pistoolista sinkoon. Vihollistyyppejä on kyllä muutama kourallinen, mutta vain näillä eväillä meno kävisi nopeasti puuduttavaksi.

Onneksi välillä pääsee ajamaan tuhatta ja sataa. Pelistä nimittäin löytyy myös kohtauksia, joissa päästään ilmatyynyaluksen tai rantakirppun ohjaksiin. Vaikka tuntuman perusteella ajofysiikoiden hiomiselle ei olekaan käytetty aivan rajattomasti resursseja, on meno varsinkin jälkimmäisellä välineellä mahtavaa. Korkeilla nopeuksilla ja aukeilla alueilla Half-Life 2:n pelimoottorin todellinen potenttiaali pääsee vihdoinkin valloilleen, vaikka löytyy ajoneuvojen ulkopuoleltakin lopulta omat vahvuutensa. Mielenkiintoisena ratkaisuna nimittäin loppusuoran painopiste ei ole haasteessa vaan tunnelmassa, eikä enää sinne päästyään pahamaineisinkaan nipottaja voi katua pelin ostamista.

Itse maailma on pelimoottorinsa puitteissa suunniteltu hieman turhankin näennäisen saumattomaksi. Alkuperäisen Half-Lifen tavoin peli pysähtyy tietyissä pisteissä lataamaan seuraavaa karttaa jäädyttäen kaiken ääniä myöten kerralla paikoilleen. Ongelmaa ei tietenkään ole voitu kiertää, mutta jonkinnäköistä varoitusindikaattoria olisi kaivannut. Turhan usein eteneminen nimittäin katkesi hetkeksi kuin seinään.

Aikalaisekseen pelin visuaalinen tyyli on todella hienoa katseltavaa, ja pelin iän näkee vasta läheltä katsottuna. Steamin alkuperäisenä houkutuslintuna myös uudempien konealustojen tuki on kohdallaan, joten pelaaminen on yhä tänä päivänä ongelmatonta alustasta riippumatta. Vaikka ensikertalaiselle herra Freeman saattaa tuntua turhan liukkaalta, kaikkeen tottuu, ja onneksi verrattain pian. Itse kontrollit ovat hyvin selkeät ja ainoaksi varsinaiseksi murheeksi osoittautuikin vain asevalikko, mitä tumpelo kirjoittaja ei aina toiminnan keskellä hallinnut.

Yksinpeliksi Half-Life 2 on todella riittoisa, kestoa kertyi noin parikymmentä tuntia ensimmäisellä läpipeluulla. Mikäli tarina jättää huulet pyöreäksi, kannattaa läpipeluun jälkeen juonenkulusta ottaa selvää vielä omin päin. Kun näin tein ja ohimenneet (tai unohtuneet) seikat valaistuivat uudemman kerran, heräsi vahva halu toisesta kierroksesta, mikä on erittäin hyvä asia. Tarinan suhteen ainoaksi motkotukseksi jääneekin tapa, jolla peli loppuu: kaikki jää aivan liian kesken. Mutta tästä lisää episodien arvioissa.

Lopuksi mainittakoon, että kirjoittaessani meinasin monesti verrata peliä suoraan uudempiin tuotoksiin. Tämä kertoo vahvasti siitä, kuinka hämmästyttävän edistyksellinen Half-Life 2 on aikanaan ollut. Olenkin sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavan pelaajan tulisi vähintään yleissivistyksen vuoksi kokea tämä kulttiteos edes kerran elämässään.

Hyvää: Edistysaskel pelialalle, Monipuolinen pelikokemus
Huonoa: Paikoittain puuduttava räiskintä, Arvaamattomat lataustauot

Arvosana: Erittäin hyvä

Keskiarvo: 8.5/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10