Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
JäSENARVIO

The Last of Us

The Last of Us: Remastered

The Last of Us on yksi parhaista PS3 peleistä, ja yksi niistä joita en päässyt koskaan kokemaan alkuperäiskonsolillaan. Sony julkaisi pelin myös PS4:lle ja päätin että peli on joskus pakko kokea. Peli on siis Naughty Dogin uusin teos vielä jonkin aikaa, ja Remastered version mukana tulee pelin lisäksi myös Left Behind -lisäosa.

The Last of Us alkaa juuri ennen kuin ihmisiä valtaava sienitauti leviää. Pienen prologin jälkeen päästään ajassa eteenpäin ja kyseinen tauti on jo vallannut suuren osan ihmisistä, ja heistä on kehittynyt erinlaisia zombia muistuttavia örkkejä riippuen kuinka kauan he ovat olleet tartutettuja. Joel, keski-ikäinen mies on saanut salakuljetustehtäväkseen Tessin kanssa kuljettaa nuori tyttö Ellie tulikärpästen luo, jotka allekirjoittavat aloittaneensa koko taudin levittämisen. Syy on se, että Ellie on immuuni tälle sienitaudille ja Joelin ja Ellien matka yhdysvaltojen halki pääsee alkuun.

Joelin ja Ellien välinen suhde on alussa melko rosoinen, kummatkin ovat tylyjä toisilleen mutta pelin aikana näkee kuinka paljon heidän suhde kehittyy. Matkan aikana törmätään myös muutamaan muuhun ystävälliseen henkilöön, mutta suurin osa selvinneistä ihmisistäkin haluavat teidät maan tasalle, sillä resurssit ovat kaikki kaikessa. Ammuksia täytyy säästää, elämät saa takaisin vain ensiapupakkausten ja siteiden avulla ja erilaisista resursseista voi rakentaa siteiden lisäksi myös mm. polttopulloja ja puukkoja. Lähestymissuunnitelmaa kannattaa myös miettiä että meneekö aseet paukkuen tartutettujen kimppuun ja käyttää kaikki ammukset vai puukottaako kaikki hiljaa yksi kerrallaan.

Mielestäni se on hienoa että peli antaa vapauden suunnitella lähestymistapansa, sillä vihollistyypitkin ovat niin erilaisia että kaikkia ei kannata lähestyä samalla tavalla. Esimerkiksi clickerit ovat jo useamman vuoden olleet tartutettuja ja ovat menettäneet kykynsä nähdä, mutta kuuloaisti on todella tarkka. Siitä sitten miettimään että kannattaako vain hiippailla ohi vai lahdata jokainen kuoliaaksi. Tekoäly on todella hyvä, ja kuten mainitsin niin laaja vihollistyyppien kirjo tuo vaihtelua. Toiset jäävät taaemmas ampumaan suojasta ja toiset juoksee kirveet heiluen selän taakse.

Pelimekaniikat ovat toimivia ja liikkeet sujuvia. Hahmo liikkui sulavasti suojasta toiseen ja aseen käyttö oli helppoa. Harvoin ammuin huti ampumismekaniikoiden takia. Resursseja ei myöskään jaettu aivan avokätisesti, vaan piti oikeasti miettiä jopa normaalilla vaikeustasolla milloin kannattaa ampua. Selviytymisen lisäksi pelissä on kauhupelimäisiä piirteitä, esimerkiksi pilkkopimeässä talossa generaattorin päälle laittaminen voi olla melko kuumottavaa kun tietää että sen jälkeen perässä on tusina tartutettuja.

Tarina oli aivan uskomattoman hyvä, olin itseasiassa antamassa pelille yhdeksikköä siihen asti kunnes olin läpäissyt sen. Käänteitä oli paljon ja vaikka tarinaan ei itsessään saanut vaikuttaa niin jotkut kohtaukset ovat silti itse päätettävissä (kuten aivan lopussa, tein sen btw revolverilla). Myös ne mainitsemani henkilöiden väliset suhteet, varsinkin Joelin ja Ellien ja sen kehitys tarinan aikna oli uskomattoman realistista ja koskettavaa. Pelissä oli todella paljon erilaisia maisemia metsän keskellä olevista padoista aina kaupunkien ydinkeskustaan. Tunnelmakin oli aivan kohdillaan, istuin penkin reunalla aina pelatessa ja välillä oli vähän liian jännittävä meno.

Vaikka Last of Usin paras osa on juuri sen tarina, niin ulkonäöstä ja äänistä ei olla karsittu. Last of Us näyttää aivan uskomattoman hyvältä peliltä. Vaikka se on alunperin PS3 peli, se näyttää ainakin ps4:llä paremmalta kuin moni muu PS4 peli. Tunnelmaa luo lähes realistisen näköiset vanhat kerrostalot rikkinäisine seinineen ja talon läpi kasvaneine kasveineen. Tartunnan saaneet näyttää myös hyvin suunnitelluilta ja tarkkaan mietityiltä, ja kiitos vahvan raudan ne näyttävät myös lähes kuvarealistisilta. Musiikki sopii myös peliin todella hyvin ja jo menumusiikki tempaisee pelin fiilikseen mukaan. Se on muuten ihan hemmetin hyvä, kannattaa käydä kuuntelemassa vaikka Youtubessa.

Ääninäyttelijät ovat myös tehneet todella hyvää työtä. Joelin, Ellien ja myös muiden hahmojen ääninäyttelijät todella eläytyvät rooleihinsa. Myös tartunnan saaneiden ääninäyttelijät ovat tehneet erinomaista työtä.

Yksinpelin lisäksi pelissä on myös moninpeli, joka on ihan hauskaa joksikin aikaa. En puhu siitä sen enempää sillä en usko että kukaan ostaa tätä moninpelin takia. Mutta Left Behind oli mukava lisä peliin, sillä se lisää tarinaan paljon. Left Behind keskittyy Ellieen ja kertoo myös hänen taustastaan.

Kokonaisuudessaan The Last of Us on yksi pleikkarin parhaimmista peleistä. Vaikkei se mielestäni ole aivan yhtä hyvä kuin Uncharted, niin jokaisen pleikkarin omistavan on pakko jossain vaiheessa pelata tämä peli läpi.

Hyvää
Tarina
Hahmot
Näyttää hyvältä
Musiikki ja ääninäyttely
Tekoäly ja selviytymisfiilis
Ei liian helppo
Left Behind

Huonoa
-

Arvosana: 10

Keskiarvo: 10/10
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10