Supersankareista kenties suosituin, Batman eli suomalaisittain Lepakkomies, liihotti ensimmäisen kerran nykyiselle konsolisukupolvelle tällä Rocksteadyn Arkham-sarjan pelillä. Batman: Arkham Knight jatkaa Batmanin tarinaa Arkham Cityn tapahtumien jälkeen. Peli on jo pelkästään nimensä ja tekijätiiminsä puolesta pakko-ostos Batmanin ja/tai Arkham-pelisarjan faneille.
Rikollisuus on saatu jälleen kuriin Batmanin ansiosta, mutta kuten olettaa saattaa, Gotham Cityssä ei rauhan aika kestä koskaan kovin kauaa. Koko Gotham Cityä uhkaa uusi ja pelottava uhka. Variksenpelätin on hautonut kostoa Batmanille ja koko kaupungille pelisarjan ensimmäisen pelin, Batman: Arkham Asylumin tapahtumien jälkeen. Koko Gotham on vaarassa, kun Variksenpelättimen ja hänen, Batman-universumissa uuden, rikostoverinsa Arkham Knightin joukot valtaavat kadut.
Batmanin eli pelaajan tehtävänä on napata Variksenpelätin ja Arkham Knight. Helppoa se ei tietenkään tule olemaan, kun esteeksi tälle asettuu kaikenlaista. Rikolliskaksikko on keksinyt monenlaista kieroa Batmanin päänmenoksi ja tästä onkin saatu koottua todella mielenkiintoinen ja koskettava tarinavyyhti. Arkham Citystä tuttuun tapaan pääjuonen ohella on tarjolla paljon erilaisia sivutehtäväsarjoja, joissa napataan muita Gothamin rikollisia. Pääasiallisesti sivujuonetkin ovat mielenkiintoisia ja tuovat peliin paljon lisää pelattavaa. Hieman typerästi oikea virallinen tarinallinen loppu on pelin 100 prosenttisen tahkoamisen takana, itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut.
Arkham Knight on edeltäjiensä tapaan kolmannesta persoonasta kuvattu toimintapeli. Pelaajan tehtävänä on edellisistä osista tuttuun tapaan pistää pataan erilaisia vihollisia, hiiviskellä saalistajan lailla ja olla maailman paras etsivä. Uutena ominaisuutena Rocksteady on tuonut mukaan Batmanin rakkaan Batmobilen.
Tappelukohtaukset ovat yhtä sulavia ja hauskoja pelata kuin aiemmissakin osissa. Perusteiksi riittää lyönti- ja torjuntanapit, mutta loppua kohden viittasankari hallitsee jo niin paljon erilaisia liikkeitä, että kaikkien liikkeiden näppäinyhdistelmiä ei tahdo edes muistaa. Tähän peliin on tuotu myöskin joitain uusia vihollistyyppejä lisämausteeksi. Saalistajayhteenotot toimivat myös samaan tapaan kuin ennen. Arkham Knightissa on kuitenkin mukana myös tilavamman tuntuisia ulkotiloja ja ylipäätään isompia tiloja, joihin mahtuu enemmän vihollisia. Saalistaminen on yhtä tyydyttävää kuin ennenkin ja myöskin tähän pelin osa-alueeseen on tuotu variaatiota uusista vihollisista ja tyrmäysliikkeistä.
Batmobile on suurin ja näkyvin muutos edellisiin osiin verrattuna. Yön Ritari ei ole enää pelkkä yksinäinen jalkaväkimies, vaan hän voi kutsua avukseen tämän lähes tankkimaiseen muotoon muuntautuvan ajoneuvon. Batmobilea käytetään pelissä enimmäkseen suoraan sanottuna ärsyttävissä tankkitaisteluissa. Vastaan saattaa asettua kaksikymmentä vihollistankkia, jotka Batmanin pitää tuhota samalla väistellen niiden ammuksia. Taistelu on todella suoraviivaista, väistä ja ammu. Mielestäni nämä tankkitaistelut eivät tuo peliin mitään lisäarvoa, ne eivät ole hauskoja pelata ja varsinkin alkuun todella vaikeita päästä läpi. Tankkitaisteluiden ohella Batmobilea tarvitaan joihinkin Arvuuttajan haasteisiin ja vapaaseen ajeluun. Vapaassa ajelussakaan ei ole kuitenkaan paljoa järkeä, koska Batman pystyy kulkemaan viittansa varassa huomattavasti nopeammin ja helpommin, järeän auton ohjattavuus ei nimittäin ole parhaimmasta päästä.
Avoimen maailman lisäksi mukana on haastepelimuoto, jossa voi kerätä pisteitä hakkaamalla ja saalistamalla vihollisia. Omia pisteitään voi sitten verrata kavereiden ja koko maailman kesken. Maksullisena lisäsisältönä peliin on tullut myös muutamia pieniä lisäkampanjoita, joissa pääsee pelaamaan myös muina hahmoina, kuten Robinina ja Harley Quinnina. Minkäänlaista moninpeli mahdollisuutta mukana ei ole.
Teknisesti pelaamani Playstation 4 versio pelistä toimii kuten pitää. Peli tallentaa automaattisesti aika ajoin, kuolema ei koskaan rankaise viemällä pelaajaa turhan kauas. Lataustaukoja ei huomaa juuri ollenkaan, ainoastaan pitempien pelisessioiden jälkeen saattaa esiintyä pieniä nykäisyjä. Audiovisuaalisena kokonaisuutena Arkham Knight on hieno. Hahmot ja koko kaupunki näyttävät uskottavilta ja tietyllä tavoin karuilta. Vaikka peli on tässä vaiheessa jo kohta kaksi vuotta vanha, ei sitä juuri huomaa. Ääninäyttelijät ovat vanhoja tuttuja ja hoitavat tonttinsa erinomaisesti. Yleiseen äänimaailmaan olen kuitenkin kaivannut jotain lisää aina ensimmäisestä Arkham pelistä asti, taustaäänet ovat jotenkin sumuisia ja himmeitä, järeys puuttuu.
Batman: Arkham Knight on pienistä ärsyttävyyksistään huolimatta kolmannen persoonan toimintapelien parhaimmistoa. Rocksteady onnistui jälleen luomaan loistavan tarinan ja raudanlujan pelattavuuden sitovan kokonaisuuden. Peliä voi lähes varauksetta suositella kenelle vain 18-vuoden ikärajan huomioiden. Vaikkei Batmanista hahmona niin välittäisikään, löytää pelistä silti varmasti vastiketta toiminnannälkään. Hahmon ja DC:n luoman universumin faneille peliä pelatessa kumpuaa kuitenkin pintaan aina varmasti sama tunne: Minä olen Lepakkomies.